Somistus

Somistus - tuo ihana asia, joka meinasi toteutuksen myötä päättyä pompom-painajaiseen.



Kuva: Jaakko Leimio

 Hääsuunnitelmissa juhlapaikan somistus oli vahvasti mukana koko suunnitteluvuoden ajan. Suunnitteluideat lähtivät meidän teemaväreistä mustasta, valkoisesta ja tummanpunaisesta, ja täydentyivät myöhemmin vuoden aikana lumihiutale-idean pälkähdettyä päähäni.

Pöytiin hankin jo hyvissä ajoin mustat kaitaliinat sekä tuhansia timantteja ja satoja kankaisia ruusun terälehtiä. Kaitaliinat menivät käyttöön, muut ostokset eivät. Lumihiutale-teeman myötä aloin haaveilla virkatuista lumihiutaleista pöydissä. Käsityöihme-äitini toteutti idean ja teki vieraslahjoihin sekä pöytiin yhteensä lähemmäs pari sataa (?) virkattua lumihiutaletta ♥ Ne olivat upeita, eikä kellään taatusti ole samanlaisia! Lumihiutaleiden lisäksi pöytiin tuli sekä kirkkaita että punaisia tuikkukuppeja



Kuva: Jaakko Leimio




Kuva: Jaakko Leimio


Jossain vaiheessa suunnittelun aikana menin päätä pahkaa ihastumaan pompomeihin eli silkkipapereista tehtyihin palloihin. Virhe. Niiden teko ei ollut kivaa, ainakaan jos muuhun askarteluun vertaa ja juhlapaikalla niiden avaaminen vei monen ihmisen ajan (melkein koko perjantaipäivän sekä -illan!) ja hermot. Kiitos ja anteeksi kaasot ja äiti. Onneksi ne sentään näyttivät ihanilta sekä katossa roikkumassa että pöydissä. Mietin pitkään mitä pöytiin hommaamiini maljakkoihin tulisi. Alunperin suunnittelin niihin valkoisia tulppaaneja, mutta testikattauksessa tulppaaneissa oli vaan liikaa vihreää, vaikka lehdet ottikin pois. Niinpä laitoin maljakkoihin vettä, sellofaania ja maljakon päälle liimasin puolikkaan pompomin - tuli ihanat "pöytäkukat"!

pompompompompompom


Meidän pöydässä oli myös musta kaitaliina, lumihiutaleita ja kynttilöitä. Muutaman puolikkaan pompomin laitoin myös pöydälle, kun en niille muuta paikkaa keksinyt, lisäksi pöydällä olivat meidän nimikirjaimet. Väriä toi kimppuni omassa maljakossaan. Tykkäsin meidän pöydästä kovasti!


Meidän pöytä. Kuva: Jaakko Leimio

 Valokuvauspömpeli-huoneeseen hallaharsolla peitetylle seinälle viritimme narun, johon kiinnitimme meidän kuvia lapsuudesta aina yhteisiin päiviin. Kuvia olisi voinut laittaa enemmänkin, mutta somistustarmo loppui morsiamelta häiden aattona aivan kesken.


Kuvia hääparista. Kuva: Jaakko Leimio

 Noutopöydässä oli pitopalvelun puolesta rutattu valkoinen kangas, jonka päälle tuli kolme kruunukynttilää sekä kaksi erikokoista pompom-maljakkoa. Oli oikein tyylikäs kokonaisuus mielestäni sekin :)



Noutopöydän fiilistä ja paras kakku ikinä! Kuva: Jaakko Leimio



Yleiskuvaa ja pompom-taivas. Kuva: Jaakko Leimio



Pispalan Haulitehdas

Juhlapaikkamme Haulitehdas lienee yksi suosituimmista juhlapaikoista Tampereella. Huomasin suunnittelumatkan varrella, että kuvia ja tietoja paikasta on häiden (tai muiden juhlien) järjestäjälle olemassa inhottavan vähän, joten yritän omalta osaltani parantaa tätä tilannetta. Haulitehtailijat, kysykää ihmeessä lisätietoja :)

Me varasimme Haulitehtaan vuosi ja neljä kuukautta ennen häitä. Silloin oli vapaana ainoastaan kaksi viikonloppua tammi-helmikuussa, joista toisen veimme. Tunkua siis on - kuulemma jo vuodelle 2015 on varauksia! Hurjaa.

Haulitehtaan plussat ovat isoja ja ilmiselviä. Vuokra-aika on koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Valmistelut saa siis hoitaa rauhassa ja siivoilla sunnuntaina oman aikataulun mukaan. Bileille ei tarvitse laittaa lopetusaikaa tai keksiä erillistä jatkopaikkaa tai ajaa vieraita kesken kaiken kotiin. Me saimme avaimen jo torstai-iltana, mikä lienee tapana, jos silloin ei satu olemaan varauksia ja harvoin taitaa olla. Vuokraajatäti on aivan ihana ja yhteistyö sujuu. Vuokra on vuonna 2012 800 euroa.

Haulitehdas on vain juhlatila, joten sinne saa hankkia haluamansa pitopalvelun. Luonnollisesti sinne saa tuoda myös omat juomatarjoilut, joka antaa vapauksia ja helpottaa budjetin paukkumista. Juhlatila jakaantuu keittiön, eteisen ja eteisessä sijaitsevien vessojen lisäksi kahteen osaan. Pääasiallisen salin vieressä on pienempi huone, jota voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Meillä se toimi vain valokuvauspömpelin paikkana, vaikka alunperin oli tarkoitus, että tuohon huoneeseen laitetaan pitopöytä. Pöytä mahtui onneksi salin puolelle, joten kesken juhlien ei tarvinnut siirrellä pömpeliä, vaan sen sai salamoineen rakentaa suoraan huoneeseen.
Pikkuhuone on ruma! Siellä on kamalat loisteputkilamput ja toisen pitkän seinän peittää kaappirivistö. Peitimme kaapit hallaharsolla, joka oli oikein hyvä idea. Jos pitopöytä olisi laitettu pikkuhuoneeseen, olisimme virittäneet hallaharsoa myös kattoon ja peittäneet loisteputkilamput, mutta sitä ei nyt tehty. Pikkuhuoneen nurkassa on salin puolella ennen kummitellut palkintokaappi, joka on iso ja ei-niin-kaunis, mutta huomattavasti järkevämpi nyt huoneessa kuin ennen salissa.



Kuva: Jaakko Leimio

 Juhlijoita meidän häissä oli lopulta meidät mukaan lukien 61. Se oli tilaan hyvä määrä, tosin vähän enemmänkin olisi vielä suhteellisen kivuttomasti mahtunut. Hirveästi yli 80 hengen tilaisuuksia en suosittelisi Haulitehtaalla juhlimaan, silloin ongelmaksi nousee taatusti esim. tanssitilan puute. Pöytiä ja tuoleja on toki 100 hengelle, ken pitää tiiviistä tunnelmasta. Haulitehtaalla on myös astiasto, ruokailuvälineet ja juoma- sekä kuoharilasit 100 hengelle. Ne eivät valitettavasti ole kaikki keskenään samanlaisia, joten meilläkin pitopalvelu toi omat astiastonsa mukanaan.

Salista saa supertunnelmallisen kynttilöillä. Meillä oli niitä paljon, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Valaistusta saa säädettyä hyvin, sillä useille lampuille on omat katkaisimet. Lisäksi seinällä olevat lamput saa himmennettyä haluamakseen.



Kuva: Jaakko Leimio

 Kesähäitä ajatellen miinukset lienevät Haulitehtaan ympäristössä. Miljöö ei ole kovin kaunis, pihaa ei oikeastaan ole ja vieressä menee junarata. Mutta talvijuhliin - perfect! Kesäjuhlissa myös pakastimen puute voi olla ongelma, talvella yleensä ei. Meillä oli boolin jäät kätevästi ulkona muovipussissa, pakastusrasioissa lumihangessa. Suurin ongelma meillä tilan suhteen oli se, minne piilottaa monet ylijääneet pöydät ja tuolit. Kasasimme tuoleja siivouskomeroon ja ullakolle meneviin portaisiin, pöydät jäivät pikkuhuoneen seinustoille, vaikka olisi ollut kiva jos ne eivät siellä olisi olleet.

Kaikenkaikkiaan Haulitehtaasta ei oikein moitteen sanaa löydy. Voin suositella sitä talvi- tai syyshäitä viettäville, joilla on pienet tai keskisuuret häät. Ja varauksen kanssa ei oikeastaan voi olla liian ajoissa, eli hophop :)


Haulitehtaan torni on oiva maamerkki paikalle suunnitajalle. Kuva: Jaakko Leimio



Pömpeli™

BM ja sulho pömpelin armoilla. Kuva: Jaakko Leimio

Olen saanut pyyntöjä kertoa vähän tarkemmin meidän häissä olleesta valokuvauspömpelistä.

Kertoilin miehelle joskus kesällä toiveistani, että häissä tulisi olemaan valokuvauspiste, jossa vieraat kävisivät ottamassa itsestään kuvan ja kuvista me koottaisiin häiden jälkeen vieraskirja. Mies innostui ajatuksesta ja ehkä maailman parhaana ideoijana vei sitä kaikessa hiljaisuudessa vähän pidemmälle. Minä olin ajatellut ihan vaan jalustalla seisovaa kameraa, kun mies oli mielessään suunnitellut jo passikuvakopin tyylisen automaattisen viritelmän. Päädyimme kompromissiin ja syntyi suunnitelma valokuvauspömpelistä (jolle ei koskaan keksitty parempaa nimeä).

Pömpeli oli noin 160 cm korkea laatikko, joka kätki sisäänsä järjestelmäkameran, läppärin, näytön, tulostimen sekä paljon erinäisiä kikkareita ja johtoja. Satsiin kuului myös kaksi irrallista salama-sateenvarjo-vehjettä. Itse laatikko rakennettiin kaasosiskoni vanhoista kaapinovista ja päällystettiin mustalla kontaktimuovilla.

Kuva: isi

Käytännössä pömpeli toimi niin, että kun henkilö meni pömpelin eteen, se heräsi henkiin liiketunnistimen avulla ja näyttöön tuli teksti "ota kuva painamalla valkoista nappia". Kun painoi valkoista nappia, alkoi näytössä laskea numerot kymmenestä alaspäin. Kun päästiin nollaan, välähtivät salamat ja näytölle tuli juuri otettu kuva. Kuvan sai tulostettua painamalla taas valkoista nappia tai jos tulos ei miellyttänyt, uuden kuvan sai otettua punaisesta napista. Tulostettu kuva putkahti automaattisesti pömpelin etupaneelista ulos ja oli valmis pudotettavaksi vieraskirjapostilaatikkoon tervehdyksen kera. Kaikki kuvat, tulostetut sekä tulostamattomat, jäivät myös läppärin muistiin, joten kaikki todistusaineisto on tallessa, hähää! Kuvausrekvisiittana toimi isot mustat kehykset. Myös viiksiä ja hymyjä tikkujen päässä oli tarkoitus olla, mutta kun jättää kaiken viime tippaan, ei sitten ollut enää aikaa niitä askarrella.
 

Tulostus käynnissä. Kuva: Jaakko Leimio

Pömpelin automaattitekniikan rakensi miehen ja bestmanin kanssa miehen työkaveri. Minä en sen tekniikasta ymmärtänyt mitään, mutta puheissa välähteli sana arduino (jos se kertoo jollekin jotain), jotain ne pojjaat koodaili ja juottamistakin tapahtui :) Pääasia, että hienosti toimi nappia painamalla. Välillä tosin piti vaihtaa kameraan akkuja ja salamoihin pattereita.

Tulostetut kuvat odottavat nyt siis vieraskirjaan liimaustaan. Kuvan viereen vieraskirjaan laitetaan vieraiden täyttämä lappunen, jossa kysyttiin käytännön viisauksia uudelle avioparille, nimiehdotuksia seuraavalle sukupolvelle, mitä ei näistä häistä unohda sekä vielä muita terveisiä. Saatiin niin ihania neuvoja ja terveisiä, että hymyssäsuin niitä luettiin monet illat.

Pömpeli oli hitti. Aluksi kuvat olivat virallisia ja hymyileviä, mutta yön mittaan vieraat heittäytyvät luoviksi ja saatiin aivan loistavia yhteispotretteja ja hillittömiä asentoja ja ilmeitä :) Kuvat olivat niin kivoja, ettei me malteta pitää niitä vain itsellämme. Niinpä teetettiin kuvia lisää ja kiitoskorttien yhteydessä kaikki vieraat saavat myös oman pömpelikuvansa.

Häämatka

Se on nyt varattu, unelmien häämatka - kohteena Mauritius ♥

Lähdemme heinäkuun alkupuolella.
Aamulento Helsingistä Lontooseen. Jos halutaan, ehditään käydä pyörähtämässä Lontoon keskustassa, koska lentojen välillä on sen verran aikaa. Saa nähdä uskaltaako, varmaan panikoin niin ehtimisestä Mauritiuksen lennolle, että möllötetään vaan terminaalissa. Illansuussa sitten lento Mauritiukselle, jossa ollaan perillä seuraavana aamuna kahdeksan maissa. Ah.

Ensimmäiset 7 yötä vietämme pienehkössä The Sands Resort & Spa hotellissa Mauritiuksen länsiosassa Flic-en-Flac kylän läheisyydessä. Hotelli on kovasti kehuttu Tripadvisorissa, joten uskallan luottaa, että paratiisiin ollaan menossa. Aluetta on kehuttu Tamarin-lahden ja Le Morne -vuoren maisemista. Kuvat ei ainakaan ole rumia :]



Kuva: hotellin kotisivut



Kuva: hotellin kotisivut

 The Sands Resort & Spa -hotellissa me majoittaudutaan Deluxe-huoneessa (normi huone), josta on terassi/parveke merelle päin. Näiden seitsemän ensimmäisen vuorokauden aikana on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon retkiä ym. aktiviteetteja. Hotellin läheisyydessä sijaitsee Casela Nature and Leisure Park, jonka leijonakävelylle osallistumista taidetaan odottaa miehen kanssa eniten koko matkasta. Kahdelle kissaihmiselle ei mennyt enää mikään muu häämatkakohde läpi sen jälkeen, kun bongattiin leijonakävelymahdollisuus Mauritiukselta.

Kuvat: Safari Adventures Mauritius

Luonnonpuiston leijonien ja muiden eläimien lisäksi täytyy ainakin käydä katamaraanipurjehduksella, harrastaa vähän parasailingia, snorklausta ja muita vesijuttuja.

The Sands Resort & Spasta siirrymme loppuloman ajaksi eli 5 vuorokaudeksi Mauritiuksen pohjoisosaan Grand Baie -kylän lähelle Trou Aux Biches Resort & Spa -hotelliin. Hotelli sijaitsee pari kilometriä pitkän rannan varrella, jota on kehuttu Mauritiuksen parhaaksi rannaksi. Tämän hotellin pitäisi olla nyt sitten luksus-tasoa :] 5*+

Kuvat: Tripadvisor.com

Jos odotetaan jellonakävelyä, odotetaan varmasti myös Trou Aux Biches -hotellimme huonetta. Meillä on nimittäin beach front pool suite eli sviitti omalla uima-altaalla! Iih! Odotukset on kovat. Huoneen on luvattu olevan rauhallisella paikalla ihan rannalla ja omalla terassilla möllöttää kaunis pieni oma uima-allas. Voi luxus!

 Eli kun tänne pääsemme, emme todennäköisesti pois halaja, siksi retket on syytä tehdä ekan viikon aikana.

Häämatkalaisille hotellit tarjoavat pientä ekstraa. The Sandissa saamme hedelmiä ja kuohuvaa, "a special wedding gift" mitä se tarkoittaneekaan sekä jonkun spesiaali-illallisen. Trou Aux Bichesissa saamme puolihoidon sijaan täysihoidon, saapuessa tervetuliaisshampanjat ja hedelmiä, kylpylähoidon sekä lahjakortin hotellin putiikkiin.

12 yön jälkeen lennämme takaisin Suomeen, jälleen Lontoon kautta.

Mauritiuksella käyneet, saa suositella retkiä, ravintoloita, aktiviteettejä ym. ym. Naikkari-foorumin Mauritius-ketjun olen syynännyt tiukalla silmällä ja varmasti ehdin tehdä niin vielä useasti.

Taas saa käynnistää laskurit. 106 päivää jäljellä!

Potretteja

Saatiin hääpotretteja ja mä olen niin onnellinen! Ne on hienoja ja meidän tyylisiä ja kauniita. Olen niistä niin innoissani, että unohdan viimeisetkin yksityisyyden rippeet ja julkaisen muutaman (aviomieheni luvalla :] ).
Kiitoskortiksi valikoitui näiden ulkopuolelta yksi lempikuvista, jota en vielä julkaise täällä ennenkuin on saatu ne vieraille asti. Blogin kun on kuuleman mukaan muutama ihana häävieras löytänyt *vilkuti vilkuti*

Kuvat Jaakko Leimio / JL Photography

 

 

Elämä ♥

Kohta kaksi viikkoa rouvana. Ensimmäisen viikon rakkaudenhuumasta on laskeuduttu turvallisesti arkeen, mutta niin ihanaan ja odotettuun sellaiseen. Nyt saa olla naimisissa, virallisesti perhe. Ei tarvitse enää odottaa jotain ja ajatella "sitten kun ollaan naimisissa". Arki tai ei, kurkin vähän väliä tyhmänä hymyillen miehen kuvaa hääpäivältä puhelimen taustakuvasta, fiilistelen kirjoittelemalla suttulappuihin uutta sukunimeä, palaan ajatuksissa hääjuhlaillan tanssahteluihin ja katse harhailee edelleen useaan kertaan päivässä vasemman nimettömän kimallukseen ♥ Mä oon kuulkaa onnellisempi kuin ikinä! Ällösöpöä :D

 

Koti on vieläkin kaaos kaiken häätavaran pamahdettua tänne sunnuntaina. Tuntui, että kannoimme enemmän juhlapaikalta tavaraa pois kuin mitä sinne vietiin. Olen pikkuhiljaa myynyt jo joitain häihin hankittuja somistustavaroita, joita ei sitten päätettykään käyttää. Tuhannet timantit ja sadat terälehdet ovat jo uusilla morsiamilla. Myös kirkossa käyttämäni kolmen metrin huntu jatkaa elämäänsä uuden morsiamen päässä. Vielä pitäisi laittaa myyntiin Ikean lasitavaraa. Olutta, siideriä ja punkkuakin olisi isot läjät, kun meidän vieraat olivatkin sitten paljon hillitympiä juojia kuin oli ajateltu. Melkein puolet jäi juomista jäljelle... Alkoholia on vähän haastavaa myydä netissä, mutta jos jollain on tarvetta, hän osannee ottaa yhteyttä *vinkvink* :]

Palaan kyllä vielä häiden yksityiskohtiin kuvien kanssa, kun saadaan valokuvaajalta materiaalia.Toivottavasti pian :)

Hääpäivä part 2

Saapuminen juhlapaikalle
Autossa olo oli hulvaton, en meinannut pysyä nahoissani. Oltiin vihdoin n-a-i-m-i-s-i-s-s-a ! Auto lipui hitaasti Hämeenkatua ja me hymyiltiin tyhminä. Mies halusi heti laittaa kuvan meistä Facebookiin, jonka valokuvaaja otti miehen kännykällä etupenkiltä (kamala kuva!). Saavuttiin juhlapaikalle johtavan mäen päälle, jossa potkuri odotteli laskijoitaan. Me jäätiin miehen kanssa pois kyydistä ja auto jatkoi alas juhlapaikan pihaan, jossa näimme vieraiden jo asennossa odottavan. Epäilytti aivan kauheasti käydä potkurin kyytiin. Olin ihan varma, että joko tipun kyydistä tai helmat jäävät potkurin terien alle. Mutta niin me mentiin :) Alkumäki mentiin rauhallisesti, mutta loppumäkeen mies otti vauhtia ja minun helmat heilahti pelottavan ylös ilmavirran voimasta. Yritin parhaani mukaan oikoa helmoja, ettei ihan kaikki mekon alta näkyisi vieraille. Ajettiin potkurilla vieraiden muodostaman kujan läpi ja saatiin hirveä läjä riisiä päällemme. Oli niiiin kivaa!

Kuva: miehen sisko

Onnittelut ja ruokailu
Sitten sisälle. Salissa näytti siltä miltä piti, kaikki kynttilät oli sytytetty ja kattaus oli kohdillaan. Olin jotenkin ajatellut, että juhlan alkaessa on pimeämpää, niinpä kynttilät eivät ihan päässeet oikeuksiinsa vielä alussa. Saatiin rakkailta onnitteluhalit ja isi lausui tervetuliaissanat ja nostettiin maljat. Tajusin, että me ei oltu huomattu etukäteen harjoitella juomista kädet solmussa (joo-o, kaikkea pitäisi harjoitella), mutta se sujui silti oikein hyvin :)

Kaasot ja bestman kertoivat muutamalla sanalla valokuvauspömpelistä ja vieraskirjakorteista, joita sai käyttää ja täyttää koko päivän ja illan ajan. Sitten ruokaa! Totesin herkkujen ääreen mennessäni, että valitettavasti koko aamun vaivannut nälkä oli kadonnut, enkä oikein saanut mitään lautaselle, saatikka lautaselta suuhun. Jotenkin jännitys vei vielä mennessään, enkä osannut syödä. Käytiin kaasojen kanssa kiristämässä minun mekkoa, joka tuntui tippuvan päältä. Sen jälkeen yritin ruokailua uudestaan ja sain onneksi jotain syötyä. Ja sen mitä maistoin, hyvää oli!

Puheet
Ruokailun jälkeen ehdin hetken jutella vieraitten kanssa, valokuvauspömpeli sai ensimmäiset kuvattavansa ja postilaatikkomme ensimmäiset terveiset. Tunnelma oli jo vähän rentoutunut :) Käytiin ottamassa muutamat suunnitellut kuvat valokuvaajan kanssa vielä ulkona. Seuraavaksi olikin aika kaivaa nenäliinat esiin, sillä oli isin puheen aika ♥ Isi muisteli minun lapsuutta ja miehen tapaamista, antoi ohjeita avioelämään ja puhui todella hienosti! Isin jälkeen puhui miehen äiti, joka puhui niin kauniisti miehestä, että minä itkeskelin taas. Puheet olivat myös yksi päivän kohokohdista, sillä odotin niitä kovasti jo etukäteen.

Hääkakun leikkaus
Puheiden jälkeen oli taas hetki jutella ihanien vieraiden kanssa. Valokuvauspömpeli oli hitti ja sitä käytettiin innokkaasti. Kohta pitopalvelu kantoi kauniin hääkakun esiin ja me päästiin leikkelemään sitä. Olin vähän vierastanut sitä polkaisua, mutta mies oli sitä mieltä, että polkaistaan vaan, kun vieraat sitä varmaan odottavat. No, minähän sen polkaisun tietenkin vein :) Olin ovela ja taktiikka puri tällä kertaa. Meidän hääkakun päälle ei muuten sitten koskaan tullut mitään koristetta, koska mieleistä ei löytynyt. Kakunkoriste oli niitä ensimmäisiä asioita, mitä aloin suunnitella reilu vuosi sitten, mutta sitä oikeaa ei tullut koskaan vastaan.

Keskittynyttä kakunnyhräystä. Kuva: isi

Kakku oli törkeän hyvää. Jopa mies tykkäsi, mikä kertoo kakusta paljon, jos rakas nirsoilijanikin kehui sitä maasta taivaisiin! Taas oli unohtunut harjoitella kakun syöttäminen toiselle, mutta sekin sujui.

Ohjelmaa

Pahojen henkien karkotus. Kuva: isi

Ohjelman suunnittelu oli ulkoistettu täysin kaasoille ja bestmanille, joten tapahtumat olivat meille yllätys. Toiveena oli, että ketään ei nolata, ei vieraita eikä hääparia. Ja voi että olen iloinen, että annoin vastuun ohjelmasta eteenpäin! Ohjelma käsitteli hääperinteitä ympäri maailmaa, en muista mikä oli mistäkin, mutta me mm. allekirjoitimme nimemme kaarnaan, minut puettiin punaiseen, meidät lassottiin, miehen sisko ajoi meiltä pahat henget pois kookospähkinän avulla, päähämme siroteltiin sokeria ja minä hajotin lautasen (oli onneksi pahvia), jonka "sirpaleet" sulhanen lakaisi pois. Lopuksi meidän äidit sytyttivät yhdessä todella ison kynttilän, jota meidän on sitten tarkoitus joka hääpäivä polttaa ♥ Ihanin ele ja ajatus ikinä!
Täydellistä ohjelmaa! Tällaista ei nähdä joka häissä, eikä kukaan tuntenut oloaan epämiellyttäväksi!

Sitten saapui bändi ja oli aika häävalssin. Jännitys kohosi taas hetkessä sfääreihin. Helmat hankaloittivat harjoituksissa niin loistavasti sujunutta tanssahtelua ja tilakin oli vähän haaste. Tässä vaiheessa hymyily ainakin unohtui täysin. Tuli jälkikäteen kommenttia, että taisi jännittää. No näin oli! :D Mutta se olikin sitten viimeinen hetki jännän äärellä. Sitten sai relata ja tanssia ja kuvailla valokuvapömpelissä ja pitää hauskaa!

Bändin tauolla viskottiin kimppua ja sukkanauhaa. Kimpun sai minun ihana ystävä ja sukkanauhan sai toisen ystäväni kihlattu. 

Sukkanauhan metsästys. Kuva: isi

Ilta ja yö meni tanssahdellessa ja hörpättäessä ystävien kanssa. Bändin toisen setin kohdalla pistettiin iltapala pöytään, joka teki hyvin kauppansa. Sekä minun että miehen polttareiden kuvista/videopätkistä oli tehty hienot video-esitykset, jotka katsottiin valkokankaalta. Miehen pätkä bändin tauolla ja minun bändin jälkeen pienten teknisten ongelmien selvittyä. Vieraat malttoivat hienosti juhlia meidän kanssa pitkälle iltaan ja yöhön, joka oli se suurin toiveemme. Ei mekään maltettu lähteä hotellille kuin vasta ihan viimeisten vieraitten kanssa samalla taksilla. Kello taisi olla lähemmäs puolta kuutta aamulla...

Lämmintunnelmaiset juhlat, hauskoja valokuvauspömpelin kuvia naurettavana ja ihania vieraskirjakortteja luettavana - täydellinen päivä! ♥

Hääpäivä part 1

Aloitin tämän blogin pitämisen ihan vain päiväkirjana itselle, tarkoituksena, että pystyn vielä pitkään häiden jälkeen palaamaan hetkiin ja fiilistelemään kaikkea meidän elämän tärkeimpään päivään liittyviä muistoja. Kirjoitan nyt siis pitkän kaavan mukaan, että muistaisin itse päivän kulun vielä mummonakin. Pahoittelut lukijoille, sillä teksti ei ole ollenkaan lukijaystävällistä. Kiitos silti teille kaikille lukijoille - sekä teille, jotka jaksoitte kommentoida että myös hiljaisemmille taustailijoille. Kiitos, että olette fiilistelleet minun kanssani! ♥

Hääpäivän aamu
Kello soitti puoli kahdeksan, eikä tapojeni vastaisesti jostain syystä ollut vaikeuksia nousta, vaikken montaa tuntia saanutkaan torkuttua. Pussailin hetken tuhisevaa miestä vieressäni ja ponkaisin pystyyn. Heräsin vähän turhan ajoissa, koska olin edellisenä yönä laittanut kaiken valmiiksi eikä meikkaamista tai hiusten laittoa ollut ohjelmassa. Kävin sitten miehen pukupaidan kimppuun ja testasin hermojani sen silittämisessä. Hermot kestivät sen hienosti, oli hyvä fiilis ja hymyilytti kaikki tuleva.
Olin tilannut puoli yhdeksäksi taksin hakemaan minut kampaajalle. Herättelin miestä ylös, koska halusin nähdä hänet jaloillaan ennen lähtöäni. Taksi tuli ja minä menin.

Kampaaja ja meikki
Olin edellä aikataulusta, sillä kampaaja ei ollut vielä auki ja sain odotella hetken lukittujen ovien takana. Onneksi oli kiva keli, joten jatkoin hyvillä mielin päivän fiilistelyä ulkoilmassa. Kampaajalla oli hulinaa, yllättävän paljon normiasiakkaita lauantaiaamuksi, mutta sain onneksi kaason viereeni käsittelyyn. Tykkäsin edelleen kampauksesta tosi paljon, samoin kuin meikistä. Kampauksesta tuli vielä astetta isompi kuin koekampauksessa ja silmiin laitettiin irtoripsitupsuja. Yhdentoista aikaan toinen kaaso tuli superkauniina paikalle ja menimme kohta pukemaan minua kampaajan alakertaan. Oli hyvä pöhinä :)

Kuultiin pukiessa, että mies ja bm tulivat oven taakse. He olivat hakeneet minun kimpun ja kaasojen pääkukat sekä miesten vieheet kukkakaupasta. Kun olin suurinpiirtein valmis, kaivoin laukusta kaasoille lahjat ja meinasin ensimmäisen kerran tuhria meikin. Niin rakkaita naisia ja niin paljon tehneet näiden häiden eteen ja auttaneet minua, joten väkisin meinasi tunteet tulla yli.

Sitten ulos pukeutumishuoneesta sulhasen eteen. Ei helppo hetki sekään - meinasi taas silmät kostua. Mies näytti komealta ja kimppukin oli aivan superkaunis, juuri sellainen kuin olin toivonut. Sitten ulkoilmaan ja kaason miehen kyydillä valokuvaukseen.

Valokuvaus
Ilma oli "ihan jees". Ei satanut räntää, niinkuin oli aikaisemmin viikolla luvattu. Edellisiltana satanut lumi oli tehnyt kaikesta vähän valkoisempaa ja vähän kauniimpaa. Valokuvauksen edetessä alkoi taas sataa lunta ja loppuvaiheessa oli sateenvarjosta hyötyä, koska lunta tuli jo paljon. Onneksi oli vähän pakkasta, ettei puku ihan kastunut.

Kuvasimme ensin Näsinpuistossa, hetken Tallipihalla, Finlaysonin alueella ja lopuksi Tammerkosken varrella. Fiilis oli hyvä ja rento, kiitos kuvaajan! Näin jälkeenpäin silti mietityttää, että muistinko hymyillä :D Minun perusilme on lähinnä vihaisen näköinen ja pieni hymy tekee siitä vasta normaalin. Tarvittaisiin kunnon hymyä, että näyttäisin siltä miltä hääkuvissa tulisi näyttää.

Vihkiminen
Aika meni hurjan nopeasti ja puolitoista tuntia kuvattuamme lähdettiin sitten kirkolle. Iiiik! Kirkon alakerrasta löysin rakkaan isin ja taas meinasi kyynelehdityttää. Vähän meikin parantelua ja suntio saattoi meidät lähtökuoppiin. Oli todella rauhallinen olo. Yritin keskittyä jokaiseen hetkeen ja vain nauttia siitä mitä oli tapahtumassa.

Walking in the air kuulosti hienolta ja isin kanssa oli hyvä mennä. Yritin katsella kaikkia rakkaita kirkon penkeissä ja sain ihania hymyjä takaisin. Mies tuli vastaan, saatiin vaihto onnellisesti suoritettua ja päästiin alttarille. Olin hämmästyttävän rauhallinen. Pystyin keskittymään papin puheeseen ja muistankin siitä melkein kaiken. Pappi oli kyllä ihana, jotenkin todella rauhoittava ja hymyilevä. Jossain vaiheessa jännäsin, että pyörtyykö sulhanen, kun raukkaa oli jännittänyt aikaisemmin niin paljon. Oli pakko välillä vilkuilla ja sain vakuuttavia hymyjä takaisin :) Kun kaaso luki 1. Korinttolaiskirjettä, fiilistelin tekstiä pitkän ajan silmät kiinni ja kun avasin silmät, pappi katsoi minua huolestuneen näköisenä. Kauhistui kai, että pyörrynkö minä :D

Pappi kysyi kysymykset sen perinteisen "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä..." -kaavan mukaan, mutta lisäsi loppuun siitä toisesta vaihtoehdosta "aina kuolemaan asti". Myös sormuslupaukset menivät sen tutumman mukaan, mutta tuolla samalla kuolema-fraasilla hyöstettynä. Hyvä valinta, hyvä pappi! :) Vaikka sormuslupaukset pelottivat hurjasti etukäteen, olen todella iloinen, että otettiin ne. Oli ihanaa, että saatiin itsekin enemmän "osallistua" seremoniaan. Seuraavat kyyneleet meinasivat tulla, kun mies alkoi lukea lupausta. Ja miten ylpeä sainkaan olla miehestä, kun hän luki lupauksensa todella rauhallisesti ja kuuluvasti - ihan kuin joka sana olisi tullut sydämestä (niinkuin varmaan tulikin, mutta siinä paniikissa ulosanti olisi voinut olla surkea). Tuli melkein paineita onnistua yhtä hyvin :D Yritin keskittyä siihen mitä sanon ja ihan hyvin se taisi mennä. Sitten jo kohta saatiin pussata ♥ Siitä en kyllä muista, että menikö se niin kuin harjoiteltiin :D

Kuva: miehen sisko

Lauloimme virren 822 Se tuntee onnen syvän eli Suvivirsi toisilla sanoilla. Sitten homma melkein olikin jo ohi. Käännyimme vieraisiin päin, kaasot suoristivat helman ja kuuntelimme ensi tahdit Melartinin Juhlamarssista ennen käytävälle ryntäämistä. Voi, toivottavasti muistin hymyillä! Sisällä ainakin hymyilytti niiiin paljon! Kiiruhdimme piiloon eteisestä viereiseen käytävään. Miehellä oli tunteet todella pinnassa, kun helpotus ja rakkaus pulppusi yli. Kyyneleitä silmissä - kyllä vain! Sekä herralla että rouvalla. Paljon! Tämä hetki on yksi mieliinpainuvin muistoni koko päivästä. Niin onnellinen, rakastunut ja kiitollinen olo! ♥

Vielä muutamat pusut ja lähdettiin kirkon portaille. Bestman kuulutti herra ja rouva Nönnönnöön ja me mentiin taputusten keskelle. Hurraa! (Unohdettiin pussata, höh!) Hauskana yksityiskohtana oli viereisen kerrostalon ikkuna, jossa huiskutti minun kolme työkaveria kameran kanssa :D Onneksi huomasin heidät! Sitten survoutuminen autoon ja vilkuttelut vieraille ja mars kohti juhlapaikkaa.


to be continued...