Käytiin sulhon kanssa kauneimpien joululaulujen varjolla katsastamassa olisiko Messukylän kirkosta vihkikirkoksi. Olin valokuvien perusteella jo melkein päättänyt, että se se tulee olemaan. Pikkuinen pettymys kirkko kaikessa kauneudessaan kuitenkin oli. Olin kuvitellut sitä isommaksi ja valoisammaksi. Lisäksi saarnastuoli estää tehokkaasti morsiamen puolen sukua näkemästä alttarille, jollei kaikki tajua levittäytyä ihan käytävän viereen istumaan. En sano vielä ei, mutta ensi sunnuntaina (jälleen kauneimpien joululaulujen varjolla) tie vie Aleksanterin kirkkoon ja seuraavana maanantaina Tampereen Tuomiokirkon katsastamme Rajattoman joulukonsertin lomassa. Sen jälkeen on päätösten aika.
Vaikka vierasmäärä tulee olemaan pieni ja iso kirkko sinällään turha, haluan silti piiiitkän käytävän, jota pitkin liitää ensin isin käsikynkässä ja sitten sulhon. Olen kesätöinäni aikoinaan sijaistanut suntiota ja nähnyt monet häät siitä näkökulmasta. En halua kokea sitä noloa hetkeä, kun on ottanut ne pari askelta pienen kirkon käytävällä ja huomaa olevansa jo alttarilla, vaikka häämarssi on hädin tuskin alkanut. Sitten sitä tyhmänä odotellaan alttarilla marssin loppumista. Ei näin.
Ongelmalliseksi kirkon valinnan tekee vielä se, että vertaan mielessäni ehdokaskirkkoa aina Savonlinnan tuomiokirkkoon, joka on ihana, iso ja valoisa kotikaupungin kirkko, jossa olen pienestä pitäen suunnitellut meneväni naimisiin. Mutta nyt ollaan Tampereella ja tähän mukaudutaan.
Ja sehän on tietysti aina eri asia, että saadaanko me edes sitä kirkkoa, joka kaikkien pähkäilyjen jälkeen tuntuisi oikealta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että varaamme varmaan kirkon sekä 21.1.2012 päivämäärälle (ja vielä toivotaantoivotaan, että siihen päivälle joku ihana hääpaikka löytyisi) että 25.2.2012, jolloin hääpaikka on sitten jo varattu Haulitehdas. Jos se vaan jotenkin onnistuu. Saadaan sitten vähän lisäaikaa hääjuhlapaikan etsimiseen tammikuun päivämäärälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti