perjantai 30. joulukuuta 2011

57 päivää

Joulu oli ihana. Aaton vietin äitin ja isin kanssa Itä-Suomessa kotikotona. Luntakin satoi niin, että saatiin valkoinen joulu ♥ (tapaninpäivänä maisema sitten koostuikin taas vihreästä nurmikosta). Sisko perheineen majoittui tapaninpäivästä alkaen saman katon alla ja myös mies tuli maanantaina Itä-Suomeen. Syötiin hirmuisesti, pelattiin ja laulettiin. Laatuaikaa! Hurjaa oli Itä-Suomesta lähtiessä todeta, että niin.. nähdään sitten helmikuussa hääviikolla. Mieskin myönsi, että nyt alkoi jännittämään.


Kuva: Mile High Bride

Kun häihin on aikaa se reilu kuukausi (argh!), kuuluisi NytJustHeti-hoidettaviin asioihin kaikki tekemättä olevat asiat. Yritän kuitenkin malttaa olla stressaamatta ja hoitaa asioita yksi kerrallaan ilman suurempia kauhunsekaisia tunteita (mahdotonta?). To do -listan kärjessä nyt kuitenkin komeilee palaveri pitopalvelun kanssa. Se on saatava hoitumaan heti alkuvuodesta. Sulhaselle olisi myös ihan kiva löytää jotain päällepantavaa ja minullekin joku bolerontapainen sekä asusteet. Näiden jälkeen tärkeimpänä tulee kimpun, vieheiden ym. kukkien tilaus sekä esimerkkikuvien kerääminen valokuvaaja-palaveria silmällä pitäen.

Naimalupa kolahti aatonaattona postiluukusta, joten naimisiin todennäköisesti päästään, vaikka joku pikkujuttu jäisikin tekemättä. Todistuksen kanssa tuli lappu sukunimen ilmoittamisesta. Ja huomenna se vihdoin selviää, mikä meistä tulee! Vuosi loppuu ja samalla miehen vuosia kestänyt pohdinta sukunimiasiassa. Iiih! Sitten alkaa armoton uuden sukunimen harjoittelu :]

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kuulutukset ja stressi

Kävimme torstaina pistämässä avioliiton esteiden tutkinnan vireille. Hui, kuinka virallista! :] Toimiston täti ei kysellyt henkkareiden perään, joka vähän ihmetytti. Me oltaisiin voitu kai hankkia kuulutukset kelle tahansa. Tällä kertaa mentiin kuitenkin ihan omilla nimillä. Avioliittoaikeemme kuulutetaan Tampereen tuomiokirkossa sekä kotikaupungissani Itä-Suomessa sunnuntaina 8. tammikuuta. Huomenna mennään jo fiilistelemään vihkikirkkoon kauneimpien joululaulujen varjolla. Ihanaa!

Tampereen tuomiokirkko | Kuva: Pasi Nokelainen


Ensi viikolla häihin on tasan kaksi kuukautta. Sen jälkeen voi sanoa, että häihin on reilu kuukausi. Se kuulostaa niin järkyttävän vähältä ajalta, että takaraivossa tykyttää vain kaikki tekemättömät asiat. Ja niitä on paljon. Keskityin niin paljon kutsujen maailmalle saattamiseen, että en kyennyt mihinkään muuhun. Ja nyt kun kutsut lähti, olen halvaantunut. Huoh, oltaisiinpa jo naimisissa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Iiiiiiiik!

Meidän kutsut on todistettavasti jo menneet ainakin osalle ihmisistä. Iiiiik!

Ja ensimmäinen ilmoittautuminen on jo saatu. Iiiiik, iiiiiik!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Meidän Päivä


Meillä on tänään miehen kanssa 8 vuotta aikaa siitä, kun nähtiin ensimmäisen kerran toisemme livenä. Tänään olemme myös olleet 2 vuotta kihloissa. Ja vielä 75 päivää ja olemme aviopari. Juhlapäivän kunniaksi möllötellään sohvalla ja tuijotetaan joku leffa ja hymyillään ja pussaillaan. Jee!

Kuva: Viera Photographics


Meidän Päivän kunniaksi vein myös aamulla vihdoin kutsut postiin. Pyysin kauniisti postitätiä, josko kaiken joulukiireen keskellä kuoret saisivat käsinleimauksen, eivätkä joutuisi koneiden raatelemiksi. Täti lupasi tämän, katsotaan miten käy. Vitsailin miehelle, että nyt alkaa olla myöhäistä perua avioliittoaikeita – tai ainakin on isompi selittäminen sukulaisille ja ystäville. Jännä juttu, mutta edes minä (joka voi äkkipikaistuksissaan ajatella jos mitä), en ole kertaakaan edes leikkinyt ajatuksella häiden perumisesta. Mä oon odottanut tätä niiiiin kauan.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kutsu

Tämä on ehkä sadasmiljoonas kutsuja koskeva postaus, mutta onneksi näitä ei tule enää tämän jälkeen (kuin ehkä yksi).
Kutsut ovat siis valmiit. Ja ne ovat minulle superrakkaat. Olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen, ihanaa saada jotain konkreettista valmiiksi!
Kutsun suunnittelussa on ollut mukana Hey Look, jonka käsialaa on itse kutsuosa. Samaisen yrityksen leidit toteuttivat minun ideoideni pohjalta juhlainfo-osan. Kartan suunnitteli sulhanen ja koko homman kursin kasaan sisko-kaason ja äitin kanssa.








Ja se viimeinen kutsuihin liittyvä postaus on varmaan helpotuksen huokaus, kun kutsut on tiputettu postin huomaan. Jokunen osoite puuttuu vielä ja se lahjalista. Argh!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Varmistelua

Mielenrauhani tukemiseksi, soitin eilen seurakuntaan ja varmistin kirkon varauksen. Selkeästi huolestani huvittunut virkailija kertoi helpottavan uutisen, oikea kirkko oli edelleen varattu meille oikealle päivälle ja oikealle kellonlyömälle. En edes uskalla ajatella, mitä olisin tehnyt, jos näin ei olisi ollutkaan. Mies soitti vastavuoroisesti juhlapaikkaan ja sekin oli meille varattu. Puuuh.

Kutsut saavat siis lähteä, paikat on varmistettu. Loppujen kutsujen askartelu tapahtuu viikonloppuna tai maanantaina, riippuen siitä milloin saan sisko-kaason kylään. Äiti ja isikin tulevat viikonloppuna Itä-Suomesta käymään, joten jospa joku päivä vähän häähömpötettäisiin perheen naisten kesken. Pukuakin voisi taas kokeilla ♥

Kutsuun liitettävä kartta saatiin miehen kanssa valmiiksi keskiviikkona ja se on nyt painossa. Kartasta tuli kaikessa pakollisuudessaan yllättävän kiva. En nyt tiedä, onko se täysin Tampere-ummikolle tarpeeksi informatiivinen, mutta se on kutsun teeman mukainen ja yllättävän tyylikäs - eli ajaa asiansa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Jos...

Kun on enää alle kolme kuukautta aikaa häihin, on jo turvallista jossitella, koska enää ei kuitenkaan voi vaihtaa häiden suuria linjauksia :)

JOS aloittaisin nyt suunnitella häitä, värimaailma voisi olla...

keltaista, harmaata ja valkoista
Kaikki kuvat The Perfect Palette



Häät pidettäisiin keväällä purojen solistessa ja kevätauringon lämmittäessä. Teema olisi jotain "lovebirds"-tyylistä. Ihan vain sen takia, koska olen löytänyt törkeän ihania häihin liittyviä lintujuttuja. Lintuleimoja, -printtejä, kakunkoristelintuja ♥

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kutsukaaos

Kutsujen lähettäminen venyy. Se ei ollut varmaankaan etukäteen mikään suuri yllätys tämän meidän perheen tuntien. Saavat nyt sitten joutua joulupostin mukana runnottavaksi. Nyyh.

Kutsujen mukana lähetettävät kartat, jotka pitää jonkun mielestä olla olemassa (mua ärsyttää koko läpyskät), on sulholla työn alla. Viitisentoista kutsua on askarreltu kannen koristuksia lukuunottamatta valmiiksi. Kannen koristelu on päättämättä, koska minun mielestäni hieno muutamin lumihiutalein koristeltu kansi sulhasen mielestä "kaipasi vielä jotain". Pöh. Kun nyt vielä sitten sanoisi, että mitä se kaipaa! Kaikki korttipohjat on kuitenkin leikattu valmiiksi, että senkun liimaillaan painosta tulleet materiaalit kohdilleen ja viritetään satiininauhat kannen ympärille. Kutsut on pakko saada postituskuntoon tällä viikolla - tai ainakin niin, että ovat itsenäisyyspäivän jälkeen valmiita postin kuljetettaviksi. Lopullinen vieraslistakin on hakusessa, enkä kaikkia osoitteitakaan vielä tiedä.
Myös kuoria ajattelin vähän koristella. Kuoret ovat neliönmuotoiset ja valkoiset, joihin ajattelin painaa mustia lumihiutaleita kuoren yläosaan. Jospa tällä tempulla saisi valkoreunaiset postimerkit kauniimmin esiin valkoisesta kuoresta.

Tajusin myös viime viikolla, että kun kutsut lähtevät, tulisi lahjalistan olla valmis. Sulhanen päätti, että naimakaupat.comin lahjalista on visuaalisesti aivan liian karmiva (vaaleanpunainen), joten hän koodaa kauniimman omalle palvelimelle. Noh, se on tietysti myös vielä tekemättä. (Tai sitten asioita tapahtuu salassa, ja minut vielä yllätetään positiivisesti). Mutta apua! Mitä vähän huokeampia lahjatoiveita voisimme laittaa listalle? Nyt olen sinne suunnitellut vasta Arabian Runo -astioita, jotka ovat törkeän kalliita. Olisiko ideoita?

torstai 17. marraskuuta 2011

Sata

Tasan 100 neiti-päivää jäljellä. Iiiih!

Sen kunniaksi hain tänään kutsut painosta. En uskalla lukea niitä enää, etten vain löydä kirjoitusvirheitä. Kartongit kutsun ja infon ympärille askarreltaneen viikonloppuna ja ensi viikolla. Varmaan pitää pyytää kaasoja kaveriksi, vaikka sormet syyhyääkin alkaa itse jo vääntämään kutsuja kasaan.

Kaasot kyselivät myös polttarilistaa. Mutta ei kai polttareihin voi pyytää ketään ennenkuin ovat saaneet hääkutsun? Ainakin minua ihmetyttäisi saada kutsu polttareihin, jos ei tiedä häistäkään mitään.
Minulla on melko vähän ystäviä, eikä polttariseuruekaan tule olemaan kovin suuri. Vähän se harmittaa, mutta tiedän, että ne rakkaat jotka polttareihini tulevat, ovatkin sitten sitäkin ihanampia :) Polttarilistani tulee sisältämään kahdeksan ystävää, jotka koostuvat yhdestä siskosta, yhdestä lapsuudenystävästä kotipaikkakunnalta, yksi heistä edustaa entistä teekkari-elämääni ja loput ovat viimeisimpiä opiskelukavereitani. Tästä viimeisesti joukosta löytyvät myös ne nykyisin kaikista tärkeimmät ystävät, jotka aivan varmasti tulevat polttareihin, vaikka pää kainalossa. On meitä siis ainakin muutama ♥

Isi oli saanut alttarillesaattopyyntö-lappusella höystetyn isäinpäiväkortin vasta tiistaina ja soitti siitä tohkeissaan. Lupasi tottakai olla minua saattamassa, se on kuulemma kunniatehtävä. Isä on myös pitämässä puheen juhlassa. Odotan sitä ihan hirveästi, melkein itkettää jo valmiiksi. Isosiskon häissä isä piti mahtavan puheen ja nyt sitten stressasi sitä, että kun tuli jo silloin sanottua kaikki mitä tyttärelle hääpuheessa haluaa sanoa :D Nyt raukka pohtii, keksiikö sitä enää mitään uutta järkevää sanottavaa, kun ei ihan samaa puhetta kehtaisi pitää.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Kutsuproto

Seuraa todella epäedustavia kuvia ensimmäisestä kutsuprotosta, jonka rakensin painosta saaduista koevedoksista. Pakko vilauttaa laadusta huolimatta!
Näistä tulee varmaan oikeesti aika kivat. Morsian ainakin tykkää, joka lienee tärkeintä :D
...Tärkeintä siis sen lisäksi, että kutsuista käy vieraille ilmi: mitä, missä ja milloin.
Kutsu ja info mustasta kartongista rakennetun kortin sisällä.

Infon toinen puoli...

... ja toinen.


tiistai 8. marraskuuta 2011

Isi ♥

Bongasin Naimisiin.infon foorumilta superkauniin runonpätkän, jolla aion pyytää isiä saattamaan minut alttarille. (Minä, joka inhoan runoja tällaisissa yhteyksissä!) Runo lähtee isille isänpäiväkortin kanssa. Saattaminen on sekä minulle että isille varmaankin ihan itsestään selvyys, mutta en voi ohittaa tuota runoa, se saa minut niin vetistelemään silmät päästäni. Olen ihan täysin isin tyttö - ollut pienestä pitäen. Ollaan touhuttu yhdessä pihajuttuja, korjailtu ja rakenneltu, pelattu ja naurettu. Olen perinyt isiltä ainakin superhuonon nimimuistin, huonon suullisen ilmaisun, maalaisjärjen, kiinnostuksen teknisiin juttuihin ja itsekseen höpöttämisen.



Mikään ei sitä korvata voisi,
jos silloin, kun kirkossa urut soisi.
Kulkisit vierelläin matkan sen,
joka johtaa luokse elämäni rakkauden.
Joten yhtä asiaa pyytäisin sulta,
mut alttarille saatathan, iskä-kulta? 


Minulla on maailman paras isi.


Isi ja mimo v. 1982
Isi ja mimo rakennushommissa v. 1987

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Palkintona pukusovitus

Olen nyt laihtunut 19 kiloa. Se on niin paljon, että tuleva anoppi ei tunnistanut minua! Törmäsin häneen kaupassa ja tervehdin. Sekunti hiljaista ja anoppi toteaa iloisena, Hannako se siinä. Minä järkyttyneenä: Eeii, kun mimo... 5 sekunttia hämäävää hiljaisuutta, kunnes anoppi hengähtää "herranjestas, en tunnistanut, oletpas laihtunut" :o Olemme nähneet viimeksi joskus alkukesästä, joten onhan muutosta siitä tapahtunut. Aika hurjaa silti, että miehen oma äiti ei tunnistanut tulevaa miniäänsä :D

Laihtumisen kunniaksi kokeilin tänään hääpukuani ♥ Se on edelleen aivan ihana! Pukuhan oli ostettaessa vähän liian pieni ja vetoketju ei mennyt kokonaan kiinni. No nyt meni. Yläosasta puku oli juuri sopiva, vyötäröltä ja lantiolta saisi olla jo kireämpikin. Suunitelmani nöyrityksen vaihtamisesta vetoketjun tilalle sai siis vahvistusta ja todennäköisesti marssin tammikuussa ompelijan tykö tekemään muutokset.

Uskaltaudun laittamaan muutaman kuvan (voipi klikata isommaksi):




Olen harrastanut pitkin syksyä nettiostoksia ja hankintojen listalla on mm. kolme eri huntua. Tuossa kuvissa nähtävillä niistä kaksi. Olen aivan rakastunut tuohon pitkään ja pehmeään huntuun (oikea kuva). Jospa se olisi kirkossa ja tuon toisen lyhyen vaihtaisi sitten pippaloihin. Kolmas huntu on myös pitkä ja siinä on kirjailuja reunoilla. Sekin on kaunis, mutta ehkä hitusen liian valkoinen ivoryyn pukuuni.

Etsy-neitsyyteni menetin myös muutama viikko sitten kun ostin sieltä mahdollisen kaulakorun häihin. Sovituskuvassa näkyy vähän huonosti, alla parempi kuva Etsystä. Minun versiossani helmet ovat mustat.
Kuva: Etsy, AnnsCrafts shop

Samaan tyyliin haluaisin löytää korvakorut ja rannekorun.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kaasopalaveri, check

Ensimmäinen virallinen hääsuunnittelu-kaasopalaveri on nyt ohi ja täytyy sanoa, että on superhyvä mieli. Istuimme viime perjantaina alas ja vietimme rankan työviikon jälkeen illan pää höyryten hääasioita. Hyvin huomasi, että oli perjantai, sen verran lennokkaiksi jutut välillä yltyivät :D Ihanaa oli kuitenkin taas huomata, miten hyvin ennen toisilleen tuntemattomat kaasot tulevat toimeen ja meillä on kivaa yhdessä. Bestman ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta hänen roolinsa häissä tuskin kovin suureksi muodostuukaan. BM saa keskittyä pitämään sulhon järjissään meidän naisten kaakattaessa ;)

Kuva: D Altman


Muutamia muutoksia tuli hääjuhlainfoon, joka täytyisi nyt kiireen vilkkaa saada painokuntoon. Ilmoittautumisten vastaanotto nakittui nyt kaasoille, kun se alunperin oli ajateltu meille miehen kanssa. Esittelin kaasoille läppärini syövereistä alkuvuodesta alkaen keräämääni häämateriaalia ja näytettiin kuvia juhlapaikalta, jota tammikuussa kävimme sulhon kanssa katsomassa. Mietittiin myös ohjelmaa ja tehtiin alustava ohjelmarunko. Ohjelman suunnittelulle annoimme kaasoille isompaa roolia. Kerrottiin mitä ja minkä tyylistä ei ainakaan haluta ohjelmaksi, mutta kaikkea meidän ei tarvitse ennalta tietää. Jotain jännitystä sitten illaksikin :) Bändin suhteen tehtiin myös vihdoin päätös ja pyydetään jo vuosia häihin suunnittelemani kaverikaksikko sinne soittamaan. Toivottavasti ovat edelleen vapaat... Stressi helpottuu kovasti, kun saa päätöksiä aikaiseksi!

Suunnitelmieni lisäksi esittelin myös vannehameen ja muutaman hunnun, jonka olen hommanut kaikessa hiljaisuudessa. Kannoin pöytään myös läjän hommaamaani somistusmateriaalia eli timantteja, satiininauhoja, terälehtiä ja alkutekijöissään olevia virkattuja lumihiutaleita. Pukua sovitetaan sitten seuraavan kerran, kun näissä merkeissä nähdään eli muutaman viikon sisään kutsuaskartelujen lomassa.
Tuli kerralla konkretiaa lisää hääajatuksiin! Jei!

torstai 27. lokakuuta 2011

Walking in the air

Haluaisin todella kovasti, että alttarille kulkiessani soisi kappale Walking in the air joko pelkästään pianolla tai pianolla ja viululla soitettuna. Tulee kylmät väreet ja kyynel silmään jo pelkästä ajatuksesta. En kuitenkaan uskalla oikeasti toivoa, että tämä olisi mahdollista. Tampereen tuomiokirkon kanttori vaikuttaa lupsakkuudestaan huolimatta melko tiukalta, mitä tulee kirkollisista tai perinteisistä marsseista poikkeaviin kappaleisiin.
Pyysin miestä soittamaan kanttorille, koska hän osaa olla puhelimessa superystävällinen ja vakuuttava. Itse en pysty soittamaan, kun pelkään liikaa kielteistä vastausta.



Haluaisin niin kovasti! Mihin tämä pyyntörukous pitää lähettää?

tiistai 25. lokakuuta 2011

Lähestyy lähestyy


Miinus neljä. O'ou!
Se tarkoittaa sitä, että voisimme pistää vireille avioliiton esteiden tutkinnan. Ja se taas kuulostaa niin vakavalta, että taidetaan alkaa olla todella lähellä häitä :]

Katselin hääjärjestäjän muistilistalta, mitä pitäisi olla tehtynä tähän mennessä:

x  Suunnittele hääbudjetti
x  Valitse avustajat
    Jaetaan tehtävät
x  Laadi vieraslista
x  Varaa kirkko
x  Varaa juhlapaikka
x  Pitopalvelun varaus
x  Valokuvaajan varaus
    Bändin/solistin/DJ’n varaus
x  Morsiuspuku + asusteet
    Häämatkan varaus
    Hääyön viettopaikan varaus

Muutama kolo siis löytyy vielä.

Jaetaan tehtävät
Kaasoraukat ovat kysyneet jo monta kuukautta, että koskas suunnitellaan niitä häitä. On jäänyt tämä hommien delegoiminen vähän huonolle tolalle. Jotenkin on kauhean vaikea jakaa mitään tehtäviä ja "vaivata" muita meidän häillä, vaikka tiedän, että he haluaisivat kovasti olla mukana touhuamassa. Ensimmäinen kaaso-bm-palaveri pidetään kyllä nyt ihan parin viikon sisään. Jospa siitä vähän tämä melko yksipuolinen suunnittelu saisi laajuutta. Olen kyllä kesällä tehnyt Facebookkiin salaisen ryhmän kaasoille, bm:lle, miehelle ja minulle, jossa olen jakanut näitä kaikkia suunnitelmia, joten ihan tietämättömiä he eivät ole.

Bändin/solistin/DJ'n varaus
Argh! Olen jo monen vuoden ajan ajatellut, että häissämme esiintyy eräs lahjakas mieskaksikko ja kaksi kitaraa. Ovat opiskeluajan kavereitani ja loistavia muusikkoja. Olen heiltä jo tarjouksenkin kysynyt, mutta jotenkin vaan vielä mietityttää. Pojjaat ovat enemmän mallia "istuskelu ja fiilistely", ja kun haluaisin, että elävä musiikki olisi mallia "fiilistely ja biletys" :D Mutta jos eivät he, niin ketkäs sitten?! Kauheasti laiskottaa etsiä ketään muuta esiintyjää. Tilakin on niin pieni, että mitään isoa pumppua ei esiintymään mahdu. Eikä kyllä budjettikaan oikein anna myöten.
No mitenkäs sitten dj? Voi apua!

Häämatkan varaus
Saattaapi jäädä tämä ihme häiden jälkeen pohdittavaksi. Minulle kelpaisi melkein mikä vain rauhallinen ja lämmin paikka, mutta istutettuani miehen päähän ajatuksen Mauritiuksesta ja leijonakävelystä, ei hänelle meinaa muu kelvata. Ja budjetti kiittää.

Hääyön viettopaikan varaus
Tämä on melkein unohtunutkin. Pitääpä alkaa katsastaa Tampereen tarjontaa. Kotiin en kyllä millään haluaisi tulla, mutta mikään hääsviittikään tuskin tulee kysymykseen. Jos biletetään myöhälle yöhön, tuntuu luxus-sviitistä maksaminen todella turhalta. Joku kiva huone, jossa on kylpyamme, olisi ihana!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kohta askarrellaan

Vietettiin tänään miehen kanssa molemmat vapaapäivää ja mietittiin hieman eteenpäin tämän hetken numero yksi stressinaiheuttajaa - hääkutsuja. Käytiin painossa hiplaamassa papereita ja kyselemässä hintoja kutsun ja hääinfon painatukseen. Melkein saatiin päätöksiäkin aikaiseksi - melkein. Kutsut painetaan kiiltävälle paperille; paperin paksuus jäi kuitenkin vielä hämärän peittoon, koska kotiin päästyämme alkoi jo valittu paperi askarruttamaan. Sen verran edullista on kuitenkin tuo painotalon käyttäminen, että ajateltiin kaikki paperimateriaali teettää sitä kautta. Kannatan kyllä kaikille tarjouksen pyytämistä painosta. Hinta ei ole kova, jälki on taatusti tyylikkäämpää ja koko toiminta stressivapaampaa kuin omalla tulostimella taistelu.

Painon lisäksi ihmeteltiin hetki jos toinenkin kutsuasioita Paprus-askartelukaupassa. Ihana kauppa ja ihanat kaupanpitäjät, suosittelen :) Ostoslistalla on seuraavaksi Fiskarsin paperileikkuri ja siihen nuuttausterä. Tällä vehkeellä saadaan varsinaisen kutsulappusen ympärille tuleva mustasta kartongista taiteltu korttitasku kauniisti leikattua ja taitokset nuutattua. Iiih, melkein nousee jo askartelukuume! :]

Hetkinen pohdittiin myös vieraslahjaksi tulevia kruunukynttilöitä. Mies olisi halunnut, että olisimme tehneet kynttilät itse. Ihana idea, jonka ammuin tylysti alas, kun "eihän me osata ja se on kauheen kallista". Sitten mieheltä tuli loistoidea leimata kynttilöihin meidän nimikirjaimet, että ne olisivat edes jotenkin yksilöllisemmät. Niinpä kynttilöihin tulee nyt muutama kirjain ja ehkäpä lumihiutale leimattuna. Mitenkähän mahtaa muuten leimaväri kestää kynttilöissä...
Aikaisemmin olin suunnitellut kynttilöiden kiinnitykseen mini-pompomeja kuvan mukaisesti, mutta lumihiutale-teeman myötä kynttilät sidotaan satiininauhalla ja päälle tuleekin musta virkattu lumihiutale. Virkkausvehkeetkin ostin tänään, joten pääsen tekemään jotain konkreettista!

[Arvonta BLACK.bling.WHITE blogissa]


Ihania talvisia juttuja arvonnan palkintona ♥ Osallistu tästä!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kimppu

Olen katsellut taas sillä silmällä hääkimppuja. Ja ihan just meinaan vaihtaa alaa ja opiskella floristiksi. Niin  u p e i t a  juttuja kun olen löytänyt! Haaveena kimpuksi minulla on tiivis, pallomainen, todennäköisesti vaan yhdenlaisista kukista koostuva kimppu. Mahdollisia kukkia ovat neilikka, jaloleinikki, kalla ja daalia. Nou-nou-kukkia ovat ainakin lilja, orkidea ja ruusu. Lilja siksi, että se on minulle täysin hautajaiskukka; orkidea siksi, että ihanuudestaan huolimatta se on liian hentonen, eikä varmaan tykkää pakkasestakaan ja ruusu siksi, koska se on liian tavallinen.

Värinä tulee olemaan tummanpunainen. Haaveilin jossain välissä myös valkoisesta kimpusta, mutta se voi olla vaarallinen väri. Valkoinen kun tuppaa kukissa tarkoittamaan joskus vaaleanvihreää, eikä se ollenkaan istu ajatuksiini. Valkoisessa kimpussa näkyy ehkä parhaiten myös kukkien huonontuminen päivän aika ja meidän hääpäivän kaunis kirpeä pakkanen varmaan aiheuttaa omat ongelmansa kukkasille. En kyllä tiedä miten nuo minun kukkaehdokkaanikaan pakkasesta selviävät. Toivottavasti joku niistä edes jotenkin.

Lätinät seis. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:


Kimppu 1: Neilikkakimppu koristuksilla. Ehdoton tämän hetken suosikkini. Minun kimppuni tulisi luonnollisesti olemaan tummanpunaisista neilikoista. Koristukset voisivat olla mustavalkoiset, ehkä niitä lumihiutaleita teeman mukaisesti?




Kimppu 2: Muutama kauniskaunis daaliakimppu. Näissäkin on väri väärä, mutta tummanpunaisena varmasti yhtä kaunis. Musta silkkinauha varteen.



Kimppu 3: Kallakimppu höyhenherkuin. Ihanan dramaattinen ja voimakas kimppu. En tiedä taisteleeko liikaa kuitenkin aika romanttisen ja herkän pukuni kanssa.

Kimppu 4: Tämä kimppu on kummitellut minun mielessäni jo viime talvesta saakka. En tiedä mitä kukkia ovat, mutta varmaan tuollaisia kukkapalloja saisi rakennettua esim. neilikasta. Musta nauha ja punaisia palloja. Oih!



Sitten muuten vaan upeita kimppuja, jotka ei ehkä sellaisenaan kolahda, mutta pienin muutoksin varteenotettavia vaihtoehtoja:

Kimppu 5:


Kimppu 6:


Kimppu 7:

Kimppu 8:
Tuolla on tuota ihanaa jaloleinikkiä!

Kimppu 9:


Mikä olisi sinun suosikkisi?

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Herra ja Rouva ...?

Olen pienenä tyttönä päättänyt tiukat kriteerit miehelle, jonka kanssa menen naimisiin. Mies ei saa olla allerginen eläimille, ei minua lyhyempi eikä hänen sukunimensä saa päättyä tavuun -nen. Jostain syystä unohdin täysin nämä tärkeät kriteerit samantien kun tapasin sulhon. Allerginen eläimille - kyllä (mutta niin minäkin - vielä enemmän - joten annettakoon anteeksi), minua lyhyempi - tästä käymme taistelua aina kun aihe nousee esille. Mies väittää olevansa 178 cm, minä olen 177 cm, silti mies näyttää minusta lyhyemmälle!

 
Kun kaksi ensimmäistä kriteeriä siis on menetetty, olen ladannut toivoni tuohon viimeiseen. Olen perinteinen ja haluan ehdottomasti ottaa miehen nimen. Noh, miehen sukunimi on -nen-päätteinen, tavallistakin tavallisempi ja kaimoja löytyy vaatimattomat 8848 kappaletta. Niinpä olen muutaman vuoden ajan pehmittänyt miestä ajatukseen sukunimen vaihtamisesta.
En kuitenkaan halua, että sukunimi on mikä tahansa, vaan että taustalla on ajatus. Kaunis, ei niin yleinen (177 kpl) sukunimi löytyisikin läheltä - anopin tyttönimi. Minun mielestäni anopin tyttönimen ottaminen yhteiseksi sukunimeksi meidän avioliiton myötä syntyvälle perheelle, olisi kaunis kunnianosoitus miehen äidille ja hänen suvulleen. Miehen vanhemmat ovat eronneet, eikä miehen isä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen. Miksi siis jatkaa (toivottavasti) hänen nimeään? Miehen äiti on ihana ja meille tärkeä ja tehnyt kovan työn kasvattaessaan lapsensa yksin, ja nyt hänen tyttönimensä ottaminen olisi siis eräänlainen kiitos hänelle.
Siihen ne kauniin ajatuksen sisältävät perustelut sitten päättyvätkin. Niitä muita perusteluja ovat:
- Haluaisin anopin tyttönimen siksi, että se kävisi hurjan paljon paremmin yhteen tulevien lapsiemme nimien kanssa
- koska nykyään miehellä on eräs wannabe-julkkis-kaima, joka aiheuttaa joskus sekaannuksia, nimenvaihdoksella tästä päästäisiin
- koska mies on ollut jo syntyessään Poikavauva Anopintyttönimi, sillä miehen vanhemmat eivät olleet silloin naimisissa, alkuperäinen sukunimi siis vaan palaisi käyttöön
- koska -nen-pääte on vaan niin ruma
- koska minä tahdon!

Ajatus sukunimen vaihtamisesta on miehelle iso juttu. Hän on kiltisti pureskellut ajatusta, eikä ole heti tyrmännyt ideaani, vaan kärsivällisesti kuunnellut (loistavia) perustelujani. Olen kyllä myös tehnyt selväksi, että menen ihan yhtä innoissaan naimisiin, vaikka minusta tulisikin Rouva -nen-pääte. Mies on luvannut kertoa päätöksensä tämän vuoden loppuun mennessä. Rakkaani tuntien, päätös ei tule yhtään aikaisemmin kuin 31.12., todennäköisesti illansuussa. Vasta sitten tiedän, mikä minun nimeni tuleekaan olemaan reilun neljän kuukauden päästä.
Miksi aina on pakko odottaa, en ole oikein hyvä siinä.


tiistai 18. lokakuuta 2011

Ruokaaaaa

Meidän häät on kaikenlaisten ruokavammaisten ja muuten vaan nirsojen kokoontumisajot. Olisiko tällaisessa menussa syötävää kaikenlaisille vieraille?



Graavia lohta, sinappikastiketta
Kananmunanpuolikkaat, juustonappi
Kylmäsavulohirulla
Lämminsavulohta, sitruunamajoneesi

Yrttisavustettua kalkkunanfilettä, pihlajanmarjahyytelöä
Lihapyörykät

Broiler Ceasarsalaatti
Hedelmäinen kolmen juuston salaatti
Meloni-rucolasalaatti, kirsikkatomaattien ja
paahdettujen seesamisiemenien kanssa
Kermainen metsäsienisalaatti

Härän paahtofile / Härän Ruoska
Tumma pippurikastike
Kananrintaa x-kastikkeella
Hunaja-rosmariinijuurekset
Lohkoperunat
Keitetyt perunat

Sämpyläsydän, ruisleipä, voi
Maito, kotikalja, vesi, punaviini, valkoviini

Hääkakku (ei vielä päätetty millainen)
Karpalojäädyke, lämmin kinuskikastike
Kahvi, tee, mehu


(Menu on yhdistelmä pitopalvelumme Tilisanssin menuehdotuksista ja omista lisäyksistä)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Häätuoksu

Kun olisi tärkeämpääkin mietittävää, tämä morsian keskittää ajatuksensa vähemmän kiirellisiin asioihin. Olen nimittäin tuoksutellut pääni kipeäksi Stockmannin hajuvesiosastolla ja pohtinut The Häätuoksua. En ole hajuvesi-ihmisiä, enkä tiedä tuosta maailmasta mitään. Minulla on ollut elämäni aikana muutama hajuvesi, jota olen ruikkinut itseeni kun olen muistanut eli ehkä pari kertaa kuukaudessa.


Ensimmäisen oman virallisen hajuveteni sain isosiskolta lahjaksi joskus teini-ikäisenä ja sen oli valinnut siskon mies. Tuoksu oli Laura by Laura Biagiotti. Ei siis ollenkaan huono valinta. Lauraa käytin melkeinpä kymmenisen vuotta, aina sulhon tapaamiseen asti. Laura assosioituu täysin mielessäni villeihin nuoruusvuosiin :] Toinen nuoruusvuosieni tuoksuni oli Lancômen Miracle, jota suihkuttelimme äitin kanssa yhdessä.


Vasta miehen myötä oikeastaan ymmärsin miten paljon toisen tuoksu voi merkitä. Mies tuoksui aina niiiin hyvälle ja kun alkuseurustelun aikana ikävöin miestä, ikävöin myös hänen tuoksuaan. Jossain vaiheessa jotain kautta kaappiini eksyi Escadan tuoksu Sentiment, jota käytin vuoden-pari. Se ei kuitenkaan ollut Se Tuoksu, joten valtuutin miehen kerran sitten ostamaan minulle hajuveden. Mies kantoi kotiin Hugo Bossin Boss Femmen. Rakkaus! ♥ Aivan ihana tuoksu, josta molemmat tykätään kovasti. Sitä on nyt sitten käytetty 5 vuotta. Mutta jotain vaihteluahan sitä nyt ihminen kaipaa! Kesällä ostin Calvin Kleinin Euphorian, joka huumasi Stockan hyllyllä, mutta omalla ihollani ei oikein sitten toimikaan. Höh.

Eilen Stockan hyllyllä koukutuin ihan täysin tuoksuun Viktor & Rolf Flowerbomb. Työnsin tikkua myös miehen nenän alle ja hyväksyvää mutinaa tuli siltäkin suunnalta. Pitää käydä ruikkimassa tuoksua iholle asti kun Stockan ohi kulkee ja nuuhkutella itseään iltaan asti. Toimisiko tuoksu minun iholla vai muuttuuko sekin Euphorian tavoin ei niin hyväksi tuntien mittaan?
(Muistanko ihan väärin vai oliko joku muukin hääbloggari innostunut tästä tuoksusta?)


Ensituoksu: bergamotti Kalabriasta ja tee
Sydäntuoksu: intialainen osmanthus, sambac jasmiini, cattleya orkidéa, feresia ja ruusut
Pohjatuoksu: myski ja pachouli



Eli vanha kunnon hyväksihavaittu Boss Femme vai Flowerbomb vai kenties joku ihan muu?

tiistai 11. lokakuuta 2011

Laukkuja ♥

Eksyin taas eräänä pimeänä syysiltana Etsyn ihmeelliseen maailmaan ja löysin laukkuja - kauniita, upeita, ihania laukkuja. Tulevan häälaukun väri tulee pitkälti määrittymään vasta, kun tiedän millaiset kengät löydän, mutta mustia ja punaisia ihanuuksia etsiskelin.
Tyrkätään parhaimmisto tänne arvosteltavaksi:












Löysin myös kaasoille Etsystä aika ihanat lahjaideat, joita en voi tänne paljastaa, jos vaikka sattuvat ihanaiset lukemaan tätä. Hihiii ♥