Bongasin Naimisiin.infon foorumilta superkauniin runonpätkän, jolla aion pyytää isiä saattamaan minut alttarille.
(Minä, joka inhoan runoja tällaisissa yhteyksissä!) Runo lähtee isille isänpäiväkortin kanssa. Saattaminen on sekä minulle että isille varmaankin ihan itsestään selvyys, mutta en voi ohittaa tuota runoa, se saa minut niin vetistelemään silmät päästäni. Olen ihan täysin isin tyttö - ollut pienestä pitäen. Ollaan touhuttu yhdessä pihajuttuja, korjailtu ja rakenneltu, pelattu ja naurettu. Olen perinyt isiltä ainakin superhuonon nimimuistin, huonon suullisen ilmaisun, maalaisjärjen, kiinnostuksen teknisiin juttuihin ja itsekseen höpöttämisen.
Mikään ei
sitä korvata voisi,
jos silloin, kun kirkossa urut soisi.
Kulkisit vierelläin matkan sen,
joka johtaa luokse elämäni rakkauden.
Joten yhtä asiaa pyytäisin sulta,
mut alttarille saatathan, iskä-kulta?
Minulla on maailman paras isi.
 |
| Isi ja mimo v. 1982 |
 |
| Isi ja mimo rakennushommissa v. 1987 |
Bongasin myös naikkareista saman ja lähtihän se munkin "salaisiin arkistoihin" odottamaan sopivaa hetkeä. Kaunis <3
VastaaPoistaOnpa kaunis, ihan liikutuin, kun sen luin.. Lähinnä siksi,e ttä isäni puhui aina, että hän pitää huolen siitä että saa minut saattaa alttarille. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, hän menehtyi reilut 10 vuotta sitten sairauden uuvuttamana. Minut saattaa siis alttarille oma äitini, tätä samaa runoahan voi helposti soveltaa myös äidille! Tai kenelle tahansa muulle, joka on tähän hommaan uskottu!
VastaaPoistaVoi eii.. aloin itkemään, ihana <3 Taidampa ottaa käyttöön heti ensi sunnuntaina !
VastaaPoista