Hääpäivä part 2

Saapuminen juhlapaikalle
Autossa olo oli hulvaton, en meinannut pysyä nahoissani. Oltiin vihdoin n-a-i-m-i-s-i-s-s-a ! Auto lipui hitaasti Hämeenkatua ja me hymyiltiin tyhminä. Mies halusi heti laittaa kuvan meistä Facebookiin, jonka valokuvaaja otti miehen kännykällä etupenkiltä (kamala kuva!). Saavuttiin juhlapaikalle johtavan mäen päälle, jossa potkuri odotteli laskijoitaan. Me jäätiin miehen kanssa pois kyydistä ja auto jatkoi alas juhlapaikan pihaan, jossa näimme vieraiden jo asennossa odottavan. Epäilytti aivan kauheasti käydä potkurin kyytiin. Olin ihan varma, että joko tipun kyydistä tai helmat jäävät potkurin terien alle. Mutta niin me mentiin :) Alkumäki mentiin rauhallisesti, mutta loppumäkeen mies otti vauhtia ja minun helmat heilahti pelottavan ylös ilmavirran voimasta. Yritin parhaani mukaan oikoa helmoja, ettei ihan kaikki mekon alta näkyisi vieraille. Ajettiin potkurilla vieraiden muodostaman kujan läpi ja saatiin hirveä läjä riisiä päällemme. Oli niiiin kivaa!

Kuva: miehen sisko

Onnittelut ja ruokailu
Sitten sisälle. Salissa näytti siltä miltä piti, kaikki kynttilät oli sytytetty ja kattaus oli kohdillaan. Olin jotenkin ajatellut, että juhlan alkaessa on pimeämpää, niinpä kynttilät eivät ihan päässeet oikeuksiinsa vielä alussa. Saatiin rakkailta onnitteluhalit ja isi lausui tervetuliaissanat ja nostettiin maljat. Tajusin, että me ei oltu huomattu etukäteen harjoitella juomista kädet solmussa (joo-o, kaikkea pitäisi harjoitella), mutta se sujui silti oikein hyvin :)

Kaasot ja bestman kertoivat muutamalla sanalla valokuvauspömpelistä ja vieraskirjakorteista, joita sai käyttää ja täyttää koko päivän ja illan ajan. Sitten ruokaa! Totesin herkkujen ääreen mennessäni, että valitettavasti koko aamun vaivannut nälkä oli kadonnut, enkä oikein saanut mitään lautaselle, saatikka lautaselta suuhun. Jotenkin jännitys vei vielä mennessään, enkä osannut syödä. Käytiin kaasojen kanssa kiristämässä minun mekkoa, joka tuntui tippuvan päältä. Sen jälkeen yritin ruokailua uudestaan ja sain onneksi jotain syötyä. Ja sen mitä maistoin, hyvää oli!

Puheet
Ruokailun jälkeen ehdin hetken jutella vieraitten kanssa, valokuvauspömpeli sai ensimmäiset kuvattavansa ja postilaatikkomme ensimmäiset terveiset. Tunnelma oli jo vähän rentoutunut :) Käytiin ottamassa muutamat suunnitellut kuvat valokuvaajan kanssa vielä ulkona. Seuraavaksi olikin aika kaivaa nenäliinat esiin, sillä oli isin puheen aika ♥ Isi muisteli minun lapsuutta ja miehen tapaamista, antoi ohjeita avioelämään ja puhui todella hienosti! Isin jälkeen puhui miehen äiti, joka puhui niin kauniisti miehestä, että minä itkeskelin taas. Puheet olivat myös yksi päivän kohokohdista, sillä odotin niitä kovasti jo etukäteen.

Hääkakun leikkaus
Puheiden jälkeen oli taas hetki jutella ihanien vieraiden kanssa. Valokuvauspömpeli oli hitti ja sitä käytettiin innokkaasti. Kohta pitopalvelu kantoi kauniin hääkakun esiin ja me päästiin leikkelemään sitä. Olin vähän vierastanut sitä polkaisua, mutta mies oli sitä mieltä, että polkaistaan vaan, kun vieraat sitä varmaan odottavat. No, minähän sen polkaisun tietenkin vein :) Olin ovela ja taktiikka puri tällä kertaa. Meidän hääkakun päälle ei muuten sitten koskaan tullut mitään koristetta, koska mieleistä ei löytynyt. Kakunkoriste oli niitä ensimmäisiä asioita, mitä aloin suunnitella reilu vuosi sitten, mutta sitä oikeaa ei tullut koskaan vastaan.

Keskittynyttä kakunnyhräystä. Kuva: isi

Kakku oli törkeän hyvää. Jopa mies tykkäsi, mikä kertoo kakusta paljon, jos rakas nirsoilijanikin kehui sitä maasta taivaisiin! Taas oli unohtunut harjoitella kakun syöttäminen toiselle, mutta sekin sujui.

Ohjelmaa

Pahojen henkien karkotus. Kuva: isi

Ohjelman suunnittelu oli ulkoistettu täysin kaasoille ja bestmanille, joten tapahtumat olivat meille yllätys. Toiveena oli, että ketään ei nolata, ei vieraita eikä hääparia. Ja voi että olen iloinen, että annoin vastuun ohjelmasta eteenpäin! Ohjelma käsitteli hääperinteitä ympäri maailmaa, en muista mikä oli mistäkin, mutta me mm. allekirjoitimme nimemme kaarnaan, minut puettiin punaiseen, meidät lassottiin, miehen sisko ajoi meiltä pahat henget pois kookospähkinän avulla, päähämme siroteltiin sokeria ja minä hajotin lautasen (oli onneksi pahvia), jonka "sirpaleet" sulhanen lakaisi pois. Lopuksi meidän äidit sytyttivät yhdessä todella ison kynttilän, jota meidän on sitten tarkoitus joka hääpäivä polttaa ♥ Ihanin ele ja ajatus ikinä!
Täydellistä ohjelmaa! Tällaista ei nähdä joka häissä, eikä kukaan tuntenut oloaan epämiellyttäväksi!

Sitten saapui bändi ja oli aika häävalssin. Jännitys kohosi taas hetkessä sfääreihin. Helmat hankaloittivat harjoituksissa niin loistavasti sujunutta tanssahtelua ja tilakin oli vähän haaste. Tässä vaiheessa hymyily ainakin unohtui täysin. Tuli jälkikäteen kommenttia, että taisi jännittää. No näin oli! :D Mutta se olikin sitten viimeinen hetki jännän äärellä. Sitten sai relata ja tanssia ja kuvailla valokuvapömpelissä ja pitää hauskaa!

Bändin tauolla viskottiin kimppua ja sukkanauhaa. Kimpun sai minun ihana ystävä ja sukkanauhan sai toisen ystäväni kihlattu. 

Sukkanauhan metsästys. Kuva: isi

Ilta ja yö meni tanssahdellessa ja hörpättäessä ystävien kanssa. Bändin toisen setin kohdalla pistettiin iltapala pöytään, joka teki hyvin kauppansa. Sekä minun että miehen polttareiden kuvista/videopätkistä oli tehty hienot video-esitykset, jotka katsottiin valkokankaalta. Miehen pätkä bändin tauolla ja minun bändin jälkeen pienten teknisten ongelmien selvittyä. Vieraat malttoivat hienosti juhlia meidän kanssa pitkälle iltaan ja yöhön, joka oli se suurin toiveemme. Ei mekään maltettu lähteä hotellille kuin vasta ihan viimeisten vieraitten kanssa samalla taksilla. Kello taisi olla lähemmäs puolta kuutta aamulla...

Lämmintunnelmaiset juhlat, hauskoja valokuvauspömpelin kuvia naurettavana ja ihania vieraskirjakortteja luettavana - täydellinen päivä! ♥