Olipa kerran polttarit

Minut semi-yllätettiin lauantaiaamuna kuuden ystävän toimesta. Ennakkoon saaduista viidestä hurmaavasta vihjailupostikortista huolimatta, mitään varmuuttahan polttareiden ajankohdasta ei minulla ollut. Perjantai-iltana kyllä kortteja lukiessa tuli sellainen fiilis, että hitsi jos ne eivät ole vieläkään - haluaa jo!

Kymmenen yli yhdeksän ovikello soi vaativasti. Täysin unenpöpperössä riensin alakertaan ja löysin 29 asteen pakkasesta nauravaisia naisia. Melko vaativan kelin lykkäsi meille. Sain listan tavaroista, mitkä piti pakata mukaan, ystävien alkaessa valmistaa aamupalaa. Listalla oli mm. tiskiharja, kissahiekkaa, kattila, 2 vyötä ja suurta ahdistusta tuottanut uima-asu. Ahdistus siksi, koska en omista muuta kuin tosi monta numeroa liian ison vanhan mummo-uikkarin. Aamu meni hämmennyksen vallassa ja pakkaamisessa meni kauhean pitkään, kun en oikein osannut kuin ihmetellä, mitä oli tapahtumassa.

Kuva: Katri Luukko

Ihanan aamiaisen ja viimeisten kamojen kasaamisen jälkeen selkeni päivän teema. Olin kissa ja parhaasta suorituksesta aamupalalla, sain ruusukkeen "best in aamupala". Tämä hottis kisu sai päähänsä kissankorvat ja niin lähdimme raikkaaseen pakkaseen. Autossa sain vielä silmälaput, joten en tiennyt minne mentiin. Hetken autoilun jälkeen minua talutettiin hetki ylämäkeen ja kun näin maailman jälleen, olin Hervannassa pulkkamäessä. Oli törkeän kivaa laskea! Mentiin yksin ja kaksin ja nauraen. Pakkasesta johtuen pulkkailu jäi melko lyhyeen, mutta koska olin taas niin loistava, sain ruusukkeen "best in pulkka" :D

Silmälaput päähän ja autoon. Kohta minut talutettiin johonkin sisätiloihin edelleen näkemättä. Olimme ilmeisesti etuajassa, kun kaasot ilmoittautuivat "meillä oli aika puolelta". Miesääni vastasi jotain eroottisesta hieronnasta ja kertoi öljyävänsä vain kädet niin voitaisiin aloittaa. Ehhehehe. Ihan en uskonut, mutta silti jännitti aivan törkeästi. Odoteltiin hetki ja vihdoinkin silmälaput poistettiin. Olin rallisimulaatiohuoneessa. A-p-u-a! Meillähän ei ole autoa ja ajan sellaisella vehkeellä yleensä noin pari kertaa vuodessa. Ohjeistuksen jälkeen pääsin ensin repsikan puolelle, kun ohjaaja ajoi ja sen jälkeen jouduin pääsin itse puikkoihin. Eka rundi päättyi ensimmäiseen kurvin pöpelikköön, mutta kaksi seuraavaa kierrosta - lisäohjeistuksen myötä - pääsin maaliin. Hitaasti, mutta varmasti. Tärinä autosta ulostullessa oli melkoinen. Oli hurjan pelottavaa, mutta aivan superkivaa! En olisi ikinä kuvitellut moiseen vehkeeseen pääseväni. Huijui! Superia! Ja luonnollisesti, olin "best in ralli".

Kuva: Team Simrac

Matka jatkui siitä Tampereen keskustaan, jossa jätettiin autot hetkeksi ja käytiin nauttimassa yhdet lämmittävät, jonka jälkeen oli vuorossa lounas. Ja sitten taas jännitti. Käveltiin tanssikouluun, jossa meitä odotti showtanssitunti! Eikä ihan mihin tahansa musaan, vaan morsiamen ylivoimaisen superfanituksen kohteen Adam Lambertin tahtiin tanssahdeltiin. Jeeee! Tehtiin alkulämmittelyiden jälkeen oikein koreografia, jossa minulla oli soolo. Pienen epäröinnin jälkeen esitys päätettiin videoida myöhempiä nauruja varten. Oli taas aivan järjettömän kivaa, vaikken mikään tanssija todellakaan ole. Mutta yhdessä heiluminen oli hauskaa :) Ja olinkin "best in showtanssi" -ruusukkeen arvoinen.


Sitten suunnattiin toisen kaason luo suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. Ihailin ruusukkeitani, ihmettelin ajankulua ja yritin tajuta, että tässä on nyt mun elämäni ainoat polttarit - nauti näistä hetkistä sekä paina tapahtumat, fiilikset ja hetket mieleesi.

Kohta taas tapahtui. Sain silmälaput ja asuntoon tuli joku, nautiskelin kuoharia ja jännitin vähän. Silmälaput pois ja olin keskellä seksikutsuja. Maisteltiin ja täristeltiin ja ihmeteltiin ja tilailtiin. Tässäkin kunnostauduin, sillä olin lopulta "best in seksikutsut" :)

Vähän ennen yhdeksää lähdimme taas liikkeelle. Kaikki naiset laittoivat päähänsä kissankorvat ja minä sain korvieni lisäksi vielä rusetin kaulaani sekä ihkun mustan hännän. Illallinen sujui naurun säestämänä ja oli törkeän hyvä. Vielä ennen baariin lähtöä sain selkääni lapun "Kisu karkuteillä. Palauta omistajalle 25.2.2012 mennessä." Sitten baariin, jossa ansaitsin vielä ruusukkeet "best in party" sekä "best in karaoke" laulamalla Kaija Koon Kuka keksi rakkauden. Valitettavasti saimme päähämme esittää baarissa loistavan showtanssikoreografiamme (minä vielä useampaan kertaankin). Ihan ei mennyt enää niin putkeen kuin päivällä, mutta hauskaa oli. Valomerkkikin tuli nähtyä, jonka jälkeen viisi meistä jatkoi nukkumaan kaason luokse.

Ja niinkuin päivän monet tapahtumat eivät olisi olleet tarpeeksi, koko päivän ajan meillä oli käynnissä kilpailu, jossa meidän piti jatkaa lauseita. Kirjoitimme oman ehdotuksemme paperille, minä luin kaikkien vastaukset ääneen ja muut yrittivät arvata mikä vastauksista oli minun. Esim. Mimon mielestä parasta Miehessä on... tai Viimeisenä iltana neitinä mimo aikoo... Tehtäviä oli varmaan parisenkymmentä ja niitä käytiin tasaisesti läpi aamupalalla, lounaalla, yksillä, kaason luona ja ravintolassa. Tämä oli aivan mielettömän hauskaa ja taisi ainakin sisko-kaasolle paljastaa paljon asioita pikkusiskostaan...

Päivä oli niin ihana, ettei mitään järkeä. En joutunut tekemään mitään vastenmielistä ja kaikki oli tosi hauskaa. Toisaalta myös haasteita oli keksitty kiitettävästi, ettei ihan liian helpolla morsianta päästetty. Jännitti sopivasti pitkin päivää. Ja ihan käsittämätöntä, että ihan vain minulle oli järjestetty noin paljon kaikkea ihanaa. Ja sekin vielä, että koko porukka pysyi kasassa ihan loppumetreille asti. Myös yksi ihana ystäväni malttoi olla meidän kanssa, vaikka samana päivänä hänen miehensä tuli vaihdosta ulkomailta, eivätkä he olleet nähneet aikoihin. Niisk, olen onnentyttö!

Ja se uimapuku mikä oli kummitellut mielessäni koko päivän, oli sitten pelkkää huijausta, eikä sitä onneksi tarvittukaan!