Yhdeksän maissa aamulla lähdimme juhlapaikalle laittamaan paikkoja kuntoon - minä, mies ja edellisenä iltana itä-Suomesta saapuneet äiti ja isi. Aloitettiin äitin kanssa avaamaan pom-fucking-pomeja, joka oli vielä ärsyttävämpää hommaa kuin niiden tekeminen avausta vaille valmiiksi. Iso argh! Mies ja isi lähtivät hakemaan loput somistustavarat ja juomat meiltä.
Puolen päivän maissa aloitettiin vääntämään pöytiä oikeille kohdilleen. Pöytäjärjestys oli tehty ja pöytiä oli pyöritelty jo edellisellä juhlapaikkavierailulla, mutta silti saatiin tuherrettua siihen paaaljon aikaa. Suurin ongelma taisi olla lahjapöydän paikka, johon äitiltä ja isältä ilmestyi upea isän tekemän kapioarkku täynnä lakanoita, pyyhkeitä ym. sekä äitin todella monta vuotta tekemä virkattu sängynpeitto. Niin rakas lahja, että kyyneleet silmissä sitä ihailin. Halusin sille siis arvonsa mukaisen paikan, joten lahjapöytää pyöriteltiin pitkään.
Seuraava ongelma oli saada kaikki ylimääräiset tuolit ja pöydät piilotettua johonkin. Johonkin-nimistä paikkaa ei ollut, joten piti olla luova. Pitopalvelun paikalletulo aiheutti morsiamessa ahdistusta, kun topakka pitopalvelutäti alkoi purnata vaivalla väännetystä pöytäjärjestyksestä, kun "oli niin ahdasta ja voi voi". Mies hoiti kommunikoinnin ja pelasti tilanteen.
Iltapäivällä saatiin lisää apuvoimia, kun kaaso tuli avaamaan pompomeja. Me lähdettiin isän ja miehen kanssa hakemaan miehen sormus kultasepältä, siirtämään minun puku ompelijalta valmiiksi kampaajalle ja hakemaan viimeiset tavarat kotoa. Takaisin juhlapaikalle tulin isän kanssa, kun mies lähti bestmanin kanssa ostamaan limpparit booliin ja muihin tarpeisiin. Myöhemmin apuun tuli myös toinen kaaso ja kaason 5 vee poika, joka sutkautuksillaan välillä piristi, välillä kiristi morsiamen hermoja.Päivä, ilta ja yö meni kyllä stressatessa. Minulla luonnollisesti olisi pitänyt olla mielipide ja vastaus kaikkiin kysymyksiin, mutta ei ollut. En ollut osannut miettiä kaikkea loppuun asti ja olin taatusti kamala ihminen illan pimetessä ja järjestelyjen venyessä. Kaasot, bestman ja minun vanhemmat olivat kyllä täydellisesti apuna, en voi kylliksi kiittää.
Juhlapaikka saatiin näyttämään siltä miltä piti joskus puolen yön aikoihin. Kotona mies jatkoi spotify-listojen tekemistä ja minä menin lotraamaan suihkuun. Yöllä tajuttiin, että alkoholittomat alkumaljat oli unohtuneet ostaa. Pieni kylmä hiki. Mies oli todella väsynyt ja jännitti tulevaa kauheasti. Pieni rakas. Yritin rauhoitella ja vakuutella, että kaikki menee hyvin. Jostain syystä sen jälkeen kun pääsimme kotiin, olin itse rauhallisuus. Olin hyvällä mielellä tulevasta, kaikki tehtävissä oleva oli tehty. Päätin, etten enää stressaa, vaan nautin kaikesta mitä vastaan tulee. Niinpä tiedossa olevat vain muutamaan tuntiin jäävät yöunetkaan eivät jaksaneet harmittaa vaan kävin nukkumaan hymy huulilla. Uni ei kyllä oikeastaan ehtinyt tulla missään vaiheessa. Kuuntelin miehen kuorsausta ja pohdiskelin tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti