Jos...

Kun on enää alle kolme kuukautta aikaa häihin, on jo turvallista jossitella, koska enää ei kuitenkaan voi vaihtaa häiden suuria linjauksia :)

JOS aloittaisin nyt suunnitella häitä, värimaailma voisi olla...

keltaista, harmaata ja valkoista

Kaikki kuvat The Perfect Palette

Häät pidettäisiin keväällä purojen solistessa ja kevätauringon lämmittäessä. Teema olisi jotain "lovebirds"-tyylistä. Ihan vain sen takia, koska olen löytänyt törkeän ihania häihin liittyviä lintujuttuja. Lintuleimoja, -printtejä, kakunkoristelintuja ♥

Kutsukaaos

Kutsujen lähettäminen venyy. Se ei ollut varmaankaan etukäteen mikään suuri yllätys tämän meidän perheen tuntien. Saavat nyt sitten joutua joulupostin mukana runnottavaksi. Nyyh.

Kutsujen mukana lähetettävät kartat, jotka pitää jonkun mielestä olla olemassa (mua ärsyttää koko läpyskät), on sulholla työn alla. Viitisentoista kutsua on askarreltu kannen koristuksia lukuunottamatta valmiiksi. Kannen koristelu on päättämättä, koska minun mielestäni hieno muutamin lumihiutalein koristeltu kansi sulhasen mielestä "kaipasi vielä jotain". Pöh. Kun nyt vielä sitten sanoisi, että mitä se kaipaa! Kaikki korttipohjat on kuitenkin leikattu valmiiksi, että senkun liimaillaan painosta tulleet materiaalit kohdilleen ja viritetään satiininauhat kannen ympärille. Kutsut on pakko saada postituskuntoon tällä viikolla - tai ainakin niin, että ovat itsenäisyyspäivän jälkeen valmiita postin kuljetettaviksi. Lopullinen vieraslistakin on hakusessa, enkä kaikkia osoitteitakaan vielä tiedä.
Myös kuoria ajattelin vähän koristella. Kuoret ovat neliönmuotoiset ja valkoiset, joihin ajattelin painaa mustia lumihiutaleita kuoren yläosaan. Jospa tällä tempulla saisi valkoreunaiset postimerkit kauniimmin esiin valkoisesta kuoresta.

Tajusin myös viime viikolla, että kun kutsut lähtevät, tulisi lahjalistan olla valmis. Sulhanen päätti, että naimakaupat.comin lahjalista on visuaalisesti aivan liian karmiva (vaaleanpunainen), joten hän koodaa kauniimman omalle palvelimelle. Noh, se on tietysti myös vielä tekemättä. (Tai sitten asioita tapahtuu salassa, ja minut vielä yllätetään positiivisesti). Mutta apua! Mitä vähän huokeampia lahjatoiveita voisimme laittaa listalle? Nyt olen sinne suunnitellut vasta Arabian Runo -astioita, jotka ovat törkeän kalliita. Olisiko ideoita?

Sata

Tasan 100 neiti-päivää jäljellä. Iiiih!

Sen kunniaksi hain tänään kutsut painosta. En uskalla lukea niitä enää, etten vain löydä kirjoitusvirheitä. Kartongit kutsun ja infon ympärille askarreltaneen viikonloppuna ja ensi viikolla. Varmaan pitää pyytää kaasoja kaveriksi, vaikka sormet syyhyääkin alkaa itse jo vääntämään kutsuja kasaan.

Kaasot kyselivät myös polttarilistaa. Mutta ei kai polttareihin voi pyytää ketään ennenkuin ovat saaneet hääkutsun? Ainakin minua ihmetyttäisi saada kutsu polttareihin, jos ei tiedä häistäkään mitään.
Minulla on melko vähän ystäviä, eikä polttariseuruekaan tule olemaan kovin suuri. Vähän se harmittaa, mutta tiedän, että ne rakkaat jotka polttareihini tulevat, ovatkin sitten sitäkin ihanampia :) Polttarilistani tulee sisältämään kahdeksan ystävää, jotka koostuvat yhdestä siskosta, yhdestä lapsuudenystävästä kotipaikkakunnalta, yksi heistä edustaa entistä teekkari-elämääni ja loput ovat viimeisimpiä opiskelukavereitani. Tästä viimeisesti joukosta löytyvät myös ne nykyisin kaikista tärkeimmät ystävät, jotka aivan varmasti tulevat polttareihin, vaikka pää kainalossa. On meitä siis ainakin muutama ♥

Isi oli saanut alttarillesaattopyyntö-lappusella höystetyn isäinpäiväkortin vasta tiistaina ja soitti siitä tohkeissaan. Lupasi tottakai olla minua saattamassa, se on kuulemma kunniatehtävä. Isä on myös pitämässä puheen juhlassa. Odotan sitä ihan hirveästi, melkein itkettää jo valmiiksi. Isosiskon häissä isä piti mahtavan puheen ja nyt sitten stressasi sitä, että kun tuli jo silloin sanottua kaikki mitä tyttärelle hääpuheessa haluaa sanoa :D Nyt raukka pohtii, keksiikö sitä enää mitään uutta järkevää sanottavaa, kun ei ihan samaa puhetta kehtaisi pitää.

Kutsuproto

Seuraa todella epäedustavia kuvia ensimmäisestä kutsuprotosta, jonka rakensin painosta saaduista koevedoksista. Pakko vilauttaa laadusta huolimatta!
Näistä tulee varmaan oikeesti aika kivat. Morsian ainakin tykkää, joka lienee tärkeintä :D
...Tärkeintä siis sen lisäksi, että kutsuista käy vieraille ilmi: mitä, missä ja milloin.

Kutsu ja info mustasta kartongista rakennetun kortin sisällä.

Infon toinen puoli...

... ja toinen.

Isi ♥

Bongasin Naimisiin.infon foorumilta superkauniin runonpätkän, jolla aion pyytää isiä saattamaan minut alttarille. (Minä, joka inhoan runoja tällaisissa yhteyksissä!) Runo lähtee isille isänpäiväkortin kanssa. Saattaminen on sekä minulle että isille varmaankin ihan itsestään selvyys, mutta en voi ohittaa tuota runoa, se saa minut niin vetistelemään silmät päästäni. Olen ihan täysin isin tyttö - ollut pienestä pitäen. Ollaan touhuttu yhdessä pihajuttuja, korjailtu ja rakenneltu, pelattu ja naurettu. Olen perinyt isiltä ainakin superhuonon nimimuistin, huonon suullisen ilmaisun, maalaisjärjen, kiinnostuksen teknisiin juttuihin ja itsekseen höpöttämisen.

Mikään ei sitä korvata voisi,

jos silloin, kun kirkossa urut soisi.

Kulkisit vierelläin matkan sen,

joka johtaa luokse elämäni rakkauden.

Joten yhtä asiaa pyytäisin sulta,

mut alttarille saatathan, iskä-kulta? 

Minulla on maailman paras isi.

Isi ja mimo v. 1982

Isi ja mimo rakennushommissa v. 1987

Palkintona pukusovitus

Olen nyt laihtunut 19 kiloa. Se on niin paljon, että tuleva anoppi ei tunnistanut minua! Törmäsin häneen kaupassa ja tervehdin. Sekunti hiljaista ja anoppi toteaa iloisena, Hannako se siinä. Minä järkyttyneenä: Eeii, kun mimo... 5 sekunttia hämäävää hiljaisuutta, kunnes anoppi hengähtää "herranjestas, en tunnistanut, oletpas laihtunut" :o Olemme nähneet viimeksi joskus alkukesästä, joten onhan muutosta siitä tapahtunut. Aika hurjaa silti, että miehen oma äiti ei tunnistanut tulevaa miniäänsä :D

Laihtumisen kunniaksi kokeilin tänään hääpukuani ♥ Se on edelleen aivan ihana! Pukuhan oli ostettaessa vähän liian pieni ja vetoketju ei mennyt kokonaan kiinni. No nyt meni. Yläosasta puku oli juuri sopiva, vyötäröltä ja lantiolta saisi olla jo kireämpikin. Suunitelmani nöyrityksen vaihtamisesta vetoketjun tilalle sai siis vahvistusta ja todennäköisesti marssin tammikuussa ompelijan tykö tekemään muutokset.

Uskaltaudun laittamaan muutaman kuvan (voipi klikata isommaksi):

Olen harrastanut pitkin syksyä nettiostoksia ja hankintojen listalla on mm. kolme eri huntua. Tuossa kuvissa nähtävillä niistä kaksi. Olen aivan rakastunut tuohon pitkään ja pehmeään huntuun (oikea kuva). Jospa se olisi kirkossa ja tuon toisen lyhyen vaihtaisi sitten pippaloihin. Kolmas huntu on myös pitkä ja siinä on kirjailuja reunoilla. Sekin on kaunis, mutta ehkä hitusen liian valkoinen ivoryyn pukuuni.

Etsy-neitsyyteni menetin myös muutama viikko sitten kun ostin sieltä mahdollisen kaulakorun häihin. Sovituskuvassa näkyy vähän huonosti, alla parempi kuva Etsystä. Minun versiossani helmet ovat mustat.

Kuva: Etsy, AnnsCrafts shop

Samaan tyyliin haluaisin löytää korvakorut ja rannekorun.