Kaasopalaveri, check

Ensimmäinen virallinen hääsuunnittelu-kaasopalaveri on nyt ohi ja täytyy sanoa, että on superhyvä mieli. Istuimme viime perjantaina alas ja vietimme rankan työviikon jälkeen illan pää höyryten hääasioita. Hyvin huomasi, että oli perjantai, sen verran lennokkaiksi jutut välillä yltyivät :D Ihanaa oli kuitenkin taas huomata, miten hyvin ennen toisilleen tuntemattomat kaasot tulevat toimeen ja meillä on kivaa yhdessä. Bestman ei valitettavasti päässyt paikalle, mutta hänen roolinsa häissä tuskin kovin suureksi muodostuukaan. BM saa keskittyä pitämään sulhon järjissään meidän naisten kaakattaessa ;)

Kuva: D Altman

Muutamia muutoksia tuli hääjuhlainfoon, joka täytyisi nyt kiireen vilkkaa saada painokuntoon. Ilmoittautumisten vastaanotto nakittui nyt kaasoille, kun se alunperin oli ajateltu meille miehen kanssa. Esittelin kaasoille läppärini syövereistä alkuvuodesta alkaen keräämääni häämateriaalia ja näytettiin kuvia juhlapaikalta, jota tammikuussa kävimme sulhon kanssa katsomassa. Mietittiin myös ohjelmaa ja tehtiin alustava ohjelmarunko. Ohjelman suunnittelulle annoimme kaasoille isompaa roolia. Kerrottiin mitä ja minkä tyylistä ei ainakaan haluta ohjelmaksi, mutta kaikkea meidän ei tarvitse ennalta tietää. Jotain jännitystä sitten illaksikin :) Bändin suhteen tehtiin myös vihdoin päätös ja pyydetään jo vuosia häihin suunnittelemani kaverikaksikko sinne soittamaan. Toivottavasti ovat edelleen vapaat... Stressi helpottuu kovasti, kun saa päätöksiä aikaiseksi!

Suunnitelmieni lisäksi esittelin myös vannehameen ja muutaman hunnun, jonka olen hommanut kaikessa hiljaisuudessa. Kannoin pöytään myös läjän hommaamaani somistusmateriaalia eli timantteja, satiininauhoja, terälehtiä ja alkutekijöissään olevia virkattuja lumihiutaleita. Pukua sovitetaan sitten seuraavan kerran, kun näissä merkeissä nähdään eli muutaman viikon sisään kutsuaskartelujen lomassa.
Tuli kerralla konkretiaa lisää hääajatuksiin! Jei!

Walking in the air

Haluaisin todella kovasti, että alttarille kulkiessani soisi kappale Walking in the air joko pelkästään pianolla tai pianolla ja viululla soitettuna. Tulee kylmät väreet ja kyynel silmään jo pelkästä ajatuksesta. En kuitenkaan uskalla oikeasti toivoa, että tämä olisi mahdollista. Tampereen tuomiokirkon kanttori vaikuttaa lupsakkuudestaan huolimatta melko tiukalta, mitä tulee kirkollisista tai perinteisistä marsseista poikkeaviin kappaleisiin.
Pyysin miestä soittamaan kanttorille, koska hän osaa olla puhelimessa superystävällinen ja vakuuttava. Itse en pysty soittamaan, kun pelkään liikaa kielteistä vastausta.

Haluaisin niin kovasti! Mihin tämä pyyntörukous pitää lähettää?

Lähestyy lähestyy

Miinus neljä. O'ou!
Se tarkoittaa sitä, että voisimme pistää vireille avioliiton esteiden tutkinnan. Ja se taas kuulostaa niin vakavalta, että taidetaan alkaa olla todella lähellä häitä :]

Katselin hääjärjestäjän muistilistalta, mitä pitäisi olla tehtynä tähän mennessä:

x  Suunnittele hääbudjetti
x  Valitse avustajat
    Jaetaan tehtävät
x  Laadi vieraslista
x  Varaa kirkko
x  Varaa juhlapaikka
x  Pitopalvelun varaus
x  Valokuvaajan varaus
    Bändin/solistin/DJ’n varaus
x  Morsiuspuku + asusteet
    Häämatkan varaus
    Hääyön viettopaikan varaus

Muutama kolo siis löytyy vielä.

Jaetaan tehtävät
Kaasoraukat ovat kysyneet jo monta kuukautta, että koskas suunnitellaan niitä häitä. On jäänyt tämä hommien delegoiminen vähän huonolle tolalle. Jotenkin on kauhean vaikea jakaa mitään tehtäviä ja "vaivata" muita meidän häillä, vaikka tiedän, että he haluaisivat kovasti olla mukana touhuamassa. Ensimmäinen kaaso-bm-palaveri pidetään kyllä nyt ihan parin viikon sisään. Jospa siitä vähän tämä melko yksipuolinen suunnittelu saisi laajuutta. Olen kyllä kesällä tehnyt Facebookkiin salaisen ryhmän kaasoille, bm:lle, miehelle ja minulle, jossa olen jakanut näitä kaikkia suunnitelmia, joten ihan tietämättömiä he eivät ole.

Bändin/solistin/DJ'n varaus
Argh! Olen jo monen vuoden ajan ajatellut, että häissämme esiintyy eräs lahjakas mieskaksikko ja kaksi kitaraa. Ovat opiskeluajan kavereitani ja loistavia muusikkoja. Olen heiltä jo tarjouksenkin kysynyt, mutta jotenkin vaan vielä mietityttää. Pojjaat ovat enemmän mallia "istuskelu ja fiilistely", ja kun haluaisin, että elävä musiikki olisi mallia "fiilistely ja biletys" :D Mutta jos eivät he, niin ketkäs sitten?! Kauheasti laiskottaa etsiä ketään muuta esiintyjää. Tilakin on niin pieni, että mitään isoa pumppua ei esiintymään mahdu. Eikä kyllä budjettikaan oikein anna myöten.
No mitenkäs sitten dj? Voi apua!

Häämatkan varaus
Saattaapi jäädä tämä ihme häiden jälkeen pohdittavaksi. Minulle kelpaisi melkein mikä vain rauhallinen ja lämmin paikka, mutta istutettuani miehen päähän ajatuksen Mauritiuksesta ja leijonakävelystä, ei hänelle meinaa muu kelvata. Ja budjetti kiittää.

Hääyön viettopaikan varaus
Tämä on melkein unohtunutkin. Pitääpä alkaa katsastaa Tampereen tarjontaa. Kotiin en kyllä millään haluaisi tulla, mutta mikään hääsviittikään tuskin tulee kysymykseen. Jos biletetään myöhälle yöhön, tuntuu luxus-sviitistä maksaminen todella turhalta. Joku kiva huone, jossa on kylpyamme, olisi ihana!

Kohta askarrellaan

Vietettiin tänään miehen kanssa molemmat vapaapäivää ja mietittiin hieman eteenpäin tämän hetken numero yksi stressinaiheuttajaa - hääkutsuja. Käytiin painossa hiplaamassa papereita ja kyselemässä hintoja kutsun ja hääinfon painatukseen. Melkein saatiin päätöksiäkin aikaiseksi - melkein. Kutsut painetaan kiiltävälle paperille; paperin paksuus jäi kuitenkin vielä hämärän peittoon, koska kotiin päästyämme alkoi jo valittu paperi askarruttamaan. Sen verran edullista on kuitenkin tuo painotalon käyttäminen, että ajateltiin kaikki paperimateriaali teettää sitä kautta. Kannatan kyllä kaikille tarjouksen pyytämistä painosta. Hinta ei ole kova, jälki on taatusti tyylikkäämpää ja koko toiminta stressivapaampaa kuin omalla tulostimella taistelu.

Painon lisäksi ihmeteltiin hetki jos toinenkin kutsuasioita Paprus-askartelukaupassa. Ihana kauppa ja ihanat kaupanpitäjät, suosittelen :) Ostoslistalla on seuraavaksi Fiskarsin paperileikkuri ja siihen nuuttausterä. Tällä vehkeellä saadaan varsinaisen kutsulappusen ympärille tuleva mustasta kartongista taiteltu korttitasku kauniisti leikattua ja taitokset nuutattua. Iiih, melkein nousee jo askartelukuume! :]

Hetkinen pohdittiin myös vieraslahjaksi tulevia kruunukynttilöitä. Mies olisi halunnut, että olisimme tehneet kynttilät itse. Ihana idea, jonka ammuin tylysti alas, kun "eihän me osata ja se on kauheen kallista". Sitten mieheltä tuli loistoidea leimata kynttilöihin meidän nimikirjaimet, että ne olisivat edes jotenkin yksilöllisemmät. Niinpä kynttilöihin tulee nyt muutama kirjain ja ehkäpä lumihiutale leimattuna. Mitenkähän mahtaa muuten leimaväri kestää kynttilöissä...
Aikaisemmin olin suunnitellut kynttilöiden kiinnitykseen mini-pompomeja kuvan mukaisesti, mutta lumihiutale-teeman myötä kynttilät sidotaan satiininauhalla ja päälle tuleekin musta virkattu lumihiutale. Virkkausvehkeetkin ostin tänään, joten pääsen tekemään jotain konkreettista!

[Arvonta BLACK.bling.WHITE blogissa]

Ihania talvisia juttuja arvonnan palkintona ♥ Osallistu tästä!

Kimppu

Olen katsellut taas sillä silmällä hääkimppuja. Ja ihan just meinaan vaihtaa alaa ja opiskella floristiksi. Niin  u p e i t a  juttuja kun olen löytänyt! Haaveena kimpuksi minulla on tiivis, pallomainen, todennäköisesti vaan yhdenlaisista kukista koostuva kimppu. Mahdollisia kukkia ovat neilikka, jaloleinikki, kalla ja daalia. Nou-nou-kukkia ovat ainakin lilja, orkidea ja ruusu. Lilja siksi, että se on minulle täysin hautajaiskukka; orkidea siksi, että ihanuudestaan huolimatta se on liian hentonen, eikä varmaan tykkää pakkasestakaan ja ruusu siksi, koska se on liian tavallinen.

Värinä tulee olemaan tummanpunainen. Haaveilin jossain välissä myös valkoisesta kimpusta, mutta se voi olla vaarallinen väri. Valkoinen kun tuppaa kukissa tarkoittamaan joskus vaaleanvihreää, eikä se ollenkaan istu ajatuksiini. Valkoisessa kimpussa näkyy ehkä parhaiten myös kukkien huonontuminen päivän aika ja meidän hääpäivän kaunis kirpeä pakkanen varmaan aiheuttaa omat ongelmansa kukkasille. En kyllä tiedä miten nuo minun kukkaehdokkaanikaan pakkasesta selviävät. Toivottavasti joku niistä edes jotenkin.

Lätinät seis. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:

Kimppu 1: Neilikkakimppu koristuksilla. Ehdoton tämän hetken suosikkini. Minun kimppuni tulisi luonnollisesti olemaan tummanpunaisista neilikoista. Koristukset voisivat olla mustavalkoiset, ehkä niitä lumihiutaleita teeman mukaisesti?

Kimppu 2: Muutama kauniskaunis daaliakimppu. Näissäkin on väri väärä, mutta tummanpunaisena varmasti yhtä kaunis. Musta silkkinauha varteen.

Kimppu 3: Kallakimppu höyhenherkuin. Ihanan dramaattinen ja voimakas kimppu. En tiedä taisteleeko liikaa kuitenkin aika romanttisen ja herkän pukuni kanssa.

Kimppu 4: Tämä kimppu on kummitellut minun mielessäni jo viime talvesta saakka. En tiedä mitä kukkia ovat, mutta varmaan tuollaisia kukkapalloja saisi rakennettua esim. neilikasta. Musta nauha ja punaisia palloja. Oih!



Sitten muuten vaan upeita kimppuja, jotka ei ehkä sellaisenaan kolahda, mutta pienin muutoksin varteenotettavia vaihtoehtoja:

Kimppu 5:

Kimppu 6:

Kimppu 7:

Kimppu 8:

Tuolla on tuota ihanaa jaloleinikkiä!

Kimppu 9:

Mikä olisi sinun suosikkisi?

Herra ja Rouva ...?

Olen pienenä tyttönä päättänyt tiukat kriteerit miehelle, jonka kanssa menen naimisiin. Mies ei saa olla allerginen eläimille, ei minua lyhyempi eikä hänen sukunimensä saa päättyä tavuun -nen. Jostain syystä unohdin täysin nämä tärkeät kriteerit samantien kun tapasin sulhon. Allerginen eläimille - kyllä (mutta niin minäkin - vielä enemmän - joten annettakoon anteeksi), minua lyhyempi - tästä käymme taistelua aina kun aihe nousee esille. Mies väittää olevansa 178 cm, minä olen 177 cm, silti mies näyttää minusta lyhyemmälle!

 
Kun kaksi ensimmäistä kriteeriä siis on menetetty, olen ladannut toivoni tuohon viimeiseen. Olen perinteinen ja haluan ehdottomasti ottaa miehen nimen. Noh, miehen sukunimi on -nen-päätteinen, tavallistakin tavallisempi ja kaimoja löytyy vaatimattomat 8848 kappaletta. Niinpä olen muutaman vuoden ajan pehmittänyt miestä ajatukseen sukunimen vaihtamisesta.
En kuitenkaan halua, että sukunimi on mikä tahansa, vaan että taustalla on ajatus. Kaunis, ei niin yleinen (177 kpl) sukunimi löytyisikin läheltä - anopin tyttönimi. Minun mielestäni anopin tyttönimen ottaminen yhteiseksi sukunimeksi meidän avioliiton myötä syntyvälle perheelle, olisi kaunis kunnianosoitus miehen äidille ja hänen suvulleen. Miehen vanhemmat ovat eronneet, eikä miehen isä ole missään tekemisissä kenenkään kanssa, ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen. Miksi siis jatkaa (toivottavasti) hänen nimeään? Miehen äiti on ihana ja meille tärkeä ja tehnyt kovan työn kasvattaessaan lapsensa yksin, ja nyt hänen tyttönimensä ottaminen olisi siis eräänlainen kiitos hänelle.
Siihen ne kauniin ajatuksen sisältävät perustelut sitten päättyvätkin. Niitä muita perusteluja ovat:
- Haluaisin anopin tyttönimen siksi, että se kävisi hurjan paljon paremmin yhteen tulevien lapsiemme nimien kanssa
- koska nykyään miehellä on eräs wannabe-julkkis-kaima, joka aiheuttaa joskus sekaannuksia, nimenvaihdoksella tästä päästäisiin
- koska mies on ollut jo syntyessään Poikavauva Anopintyttönimi, sillä miehen vanhemmat eivät olleet silloin naimisissa, alkuperäinen sukunimi siis vaan palaisi käyttöön
- koska -nen-pääte on vaan niin ruma
- koska minä tahdon!

Ajatus sukunimen vaihtamisesta on miehelle iso juttu. Hän on kiltisti pureskellut ajatusta, eikä ole heti tyrmännyt ideaani, vaan kärsivällisesti kuunnellut (loistavia) perustelujani. Olen kyllä myös tehnyt selväksi, että menen ihan yhtä innoissaan naimisiin, vaikka minusta tulisikin Rouva -nen-pääte. Mies on luvannut kertoa päätöksensä tämän vuoden loppuun mennessä. Rakkaani tuntien, päätös ei tule yhtään aikaisemmin kuin 31.12., todennäköisesti illansuussa. Vasta sitten tiedän, mikä minun nimeni tuleekaan olemaan reilun neljän kuukauden päästä.
Miksi aina on pakko odottaa, en ole oikein hyvä siinä.

Ruokaaaaa

Meidän häät on kaikenlaisten ruokavammaisten ja muuten vaan nirsojen kokoontumisajot. Olisiko tällaisessa menussa syötävää kaikenlaisille vieraille?

Graavia lohta, sinappikastiketta
Kananmunanpuolikkaat, juustonappi
Kylmäsavulohirulla
Lämminsavulohta, sitruunamajoneesi

Yrttisavustettua kalkkunanfilettä, pihlajanmarjahyytelöä
Lihapyörykät

Broiler Ceasarsalaatti
Hedelmäinen kolmen juuston salaatti
Meloni-rucolasalaatti, kirsikkatomaattien ja
paahdettujen seesamisiemenien kanssa
Kermainen metsäsienisalaatti

Härän paahtofile / Härän Ruoska
Tumma pippurikastike
Kananrintaa x-kastikkeella
Hunaja-rosmariinijuurekset
Lohkoperunat
Keitetyt perunat

Sämpyläsydän, ruisleipä, voi
Maito, kotikalja, vesi, punaviini, valkoviini

Hääkakku (ei vielä päätetty millainen)
Karpalojäädyke, lämmin kinuskikastike
Kahvi, tee, mehu

(Menu on yhdistelmä pitopalvelumme Tilisanssin menuehdotuksista ja omista lisäyksistä)

Häätuoksu

Kun olisi tärkeämpääkin mietittävää, tämä morsian keskittää ajatuksensa vähemmän kiirellisiin asioihin. Olen nimittäin tuoksutellut pääni kipeäksi Stockmannin hajuvesiosastolla ja pohtinut The Häätuoksua. En ole hajuvesi-ihmisiä, enkä tiedä tuosta maailmasta mitään. Minulla on ollut elämäni aikana muutama hajuvesi, jota olen ruikkinut itseeni kun olen muistanut eli ehkä pari kertaa kuukaudessa.


Ensimmäisen oman virallisen hajuveteni sain isosiskolta lahjaksi joskus teini-ikäisenä ja sen oli valinnut siskon mies. Tuoksu oli Laura by Laura Biagiotti. Ei siis ollenkaan huono valinta. Lauraa käytin melkeinpä kymmenisen vuotta, aina sulhon tapaamiseen asti. Laura assosioituu täysin mielessäni villeihin nuoruusvuosiin :] Toinen nuoruusvuosieni tuoksuni oli Lancômen Miracle, jota suihkuttelimme äitin kanssa yhdessä.


Vasta miehen myötä oikeastaan ymmärsin miten paljon toisen tuoksu voi merkitä. Mies tuoksui aina niiiin hyvälle ja kun alkuseurustelun aikana ikävöin miestä, ikävöin myös hänen tuoksuaan. Jossain vaiheessa jotain kautta kaappiini eksyi Escadan tuoksu Sentiment, jota käytin vuoden-pari. Se ei kuitenkaan ollut Se Tuoksu, joten valtuutin miehen kerran sitten ostamaan minulle hajuveden. Mies kantoi kotiin Hugo Bossin Boss Femmen. Rakkaus! ♥ Aivan ihana tuoksu, josta molemmat tykätään kovasti. Sitä on nyt sitten käytetty 5 vuotta. Mutta jotain vaihteluahan sitä nyt ihminen kaipaa! Kesällä ostin Calvin Kleinin Euphorian, joka huumasi Stockan hyllyllä, mutta omalla ihollani ei oikein sitten toimikaan. Höh.

Eilen Stockan hyllyllä koukutuin ihan täysin tuoksuun Viktor & Rolf Flowerbomb. Työnsin tikkua myös miehen nenän alle ja hyväksyvää mutinaa tuli siltäkin suunnalta. Pitää käydä ruikkimassa tuoksua iholle asti kun Stockan ohi kulkee ja nuuhkutella itseään iltaan asti. Toimisiko tuoksu minun iholla vai muuttuuko sekin Euphorian tavoin ei niin hyväksi tuntien mittaan?
(Muistanko ihan väärin vai oliko joku muukin hääbloggari innostunut tästä tuoksusta?)

Ensituoksu: bergamotti Kalabriasta ja tee
Sydäntuoksu: intialainen osmanthus, sambac jasmiini, cattleya orkidéa, feresia ja ruusut
Pohjatuoksu: myski ja pachouli


Eli vanha kunnon hyväksihavaittu Boss Femme vai Flowerbomb vai kenties joku ihan muu?

Laukkuja ♥

Eksyin taas eräänä pimeänä syysiltana Etsyn ihmeelliseen maailmaan ja löysin laukkuja - kauniita, upeita, ihania laukkuja. Tulevan häälaukun väri tulee pitkälti määrittymään vasta, kun tiedän millaiset kengät löydän, mutta mustia ja punaisia ihanuuksia etsiskelin.
Tyrkätään parhaimmisto tänne arvosteltavaksi:

Löysin myös kaasoille Etsystä aika ihanat lahjaideat, joita en voi tänne paljastaa, jos vaikka sattuvat ihanaiset lukemaan tätä. Hihiii ♥

139

Olen viime päivinä miettinyt taas tarkemmin vieraita, kutsuja, hääinfoa ja lahja-asioita. Ja pelkän miettimisen sijaan pitäisi alkaa saada valmistakin aikaan pikkuhiljaa - häihin on 139 päivää eli noin 4,5 kuukautta. Kun joulukin on tässä välissä, tämä aika menee hurjan nopeasti.


Vieraat
Käytiin aiemmin viikolla miehen kanssa joskus keväällä tehtyä vieraslistaa läpi ja päivitettiin se vastaamaan tätä hetkeä. Listalla on 69 nimeä. Ehkä hiukan liikaa ja muutamia leikkauksia varmaankin vielä tehdään ennen lopullista kutsujen lähetystä.


Kutsut
Meidän kutsuthan on suunnitellut Hey Look. Kutsudesign on valmis ja se on ihana. Vielä muutama päätös pitäisi tehdä, että saisin kutsut painon huomaan. Alla muutama sneak peak designista :)

Juhlainfo
Kammoan "hassuja" juhlaohjesääntöjä, joiden on tarkoitus olla hauskoja. Huumorintajuttomuuteni ilmeisesti nousee taas pintaan, koska minusta ne aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

"Hääjuhla on vakava tilaisuus. Jos DJ kielloista huolimatta saapuu, hänelle älköön tarjottako enempää alkoholia kuin mitä välttämätöntä on, sillä DJ:n humaltuessa esitettävä ohjelmisto saattaa muuttua nopeatempoiseksi. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on musiikin tahdissa liikehtiminen suotavaa, jopa toivottavaa mahdollisesta kahdesta jalasta huolimatta." 

*puistatus*

Ehkä vielä pahempia on murteella väännetyt säännöt! Mutta kuten aina, jokainen tavallaan. Jos huumorilla höystetty juhlaohjesääntö on se, mitä morsian ja sulhanen on aina halunnut, toteuttakaa pois. Meille se ei vaan millään tasolla sovi.

Koska meidän kutsu on todella pelkistetty, tarkemmalle hääjuhlainfolle on kuitenkin suuri tarve. Bongasin naimisiin.infon suuresta ideakeitaasta aivan mielettömän hienon hääinfon, jota aion lainata meidän infon pohjaksi. Liisan suunnitteleman infon voi kurkata täältä.


Lahjalista
Koska juhlainfossa pitäisi kertoa jotain lahjoistakin, olen alkanut tehdä meidän lahjalistaa naimakaupat.com:n työkalulla. Vähän arveluttaa tuo palvelu, mutta en oikein parempaakaan löytänyt. Mennään naimisiin -lehden sivuilla olisi paljon kauniimpi lahjalista, mutta nettisivujen osoite, malisilla.fi, tuo suoran assosiaation minun eksääni, joten se siitä :D

Toivomme lahjaksi rahaa häämatkaa varten. Mutta koska minusta tuntuu, että perinteisempi väki kammoaa rahalahjoja ja haluaa tuoda jotain konkreettista, teemme pienehkön listan myös tavaralahjoista. Tällä hetkellä se koostuu ainoastaan törkeän ihanista ja kalliista Arabian Runo Syyshehku, Talvitähti ja Hallamarja -astioista, joita haluanhaluanhaluan!

Kenkäongelma

Kuinka vaikeaa voi olla löytää kauniita, matalia, umpinaisia hääkenkiä?!
Olen jo luopunut toivosta löytää punaisia kenkiä, mutta että vaaleidenkin löytäminen voi olla näin vaikeaa? Joku 3 sentin korko olisi ihanteellinen. Korko kuitenkin kaunistaa kenkää potenssiin tuhat, joten ihan flatteja en haluaisi.
Masentaa.

Masentamisen vähentämiseksi olen seikkaillut Etsyssä kauniiden asioiden maailmassa. Sitten jos joskus löydän hääkengät, haluan tuunata ne jollain kauniilla koristeella. Etsyssä niitä on jo miljoona pyrkimässä omakseni. Tässä muutama ihanuus: