Pukuviidakosta selvitty - jotenkuten

Kuinka paljon voi ihmistä jännittää hääpukujen sovitus?!

Viime viikon perjantaina siis tapahtui vihdoin tuo ihme, kun kävin sovittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa hääpukuja. Kävellessäni Morsiusgalleriaan väänsin melkein itkua ja olo oli kuin olisin mestaukseen ollut menossa. Ei huvittanut yhtään!
Molemmat kaasot ja mies tulivat mukaan kahlaamaan hääpukuviidakossa - onneksi! Olisin yksin ollut ihan hukassa. Kaksi tuntia ihmeteltiin ja soviteltiin ja pohdittiin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei löytynyt, mutta loppujen lopuksi sovittelusta jäi ihan positiivinen mieli, koska jotkin puvut näyttivät ihan nätiltä päälläni. Puvun löytäminen on siis mahdollista, ja voin jopa tuntea itseni kauniiksi jossain puvussa. Positiivista!
Etsin pääasiassa olkaimellista pukua, mutta niitä oli harmittavan vähän. Mustavalkoisia vielä vähemmän! Siispä sovitin vähän kaikenlaisia pukuja, enkä nyt ajatellut niinkään toiveitani. Totesimme yhteistuumin, että halterneck on nounou, sellainen Victoria-tyylinen yläosa on hyvä ja olkaimettomatkin näyttivät yllättävän hyvältä. Selkeästi merenneitomallisia pukuja en kokeillut, mutta niistä en niin välitäkään - a-linjainen todettiin parhaaksi.

Toimintasuunnitelma jatkoa ajatellen on seuraava. Jatkan kiihkeästi morsiandieettiäni ja tavoitteena on laihtua seuraavaan sovitukseen mennessä 5 kiloa. Seuraava sovitus on kuukauden päästä, jolloin pitää sitten tehdä päätöksiä: tilataanko valmispuku vai marssitaanko ompelijan tykö. Joka tapauksessa tiedän jo paljon enemmän toiseen sovitukseen mennessäni, joten homma ei ehkä tunnu niin tuskaiselta. Lisäksi päätin, että sovitan niitä olkaimettomia rohkeammin, jollain bolerolla voi sitten pelastaa liian avonaisuuden.

Illalla piti vähän itkeä. Olin ilmeisesti stressannut tiedostamattani sovitusta toooosi paljon ja kasannut itselleni kauheita paineita. Kotona tunteet sitten purkautui, kai helpotuksesta, että eka kerta oli ohi. Uskon, että toisesta kerrasta tulee huomattavasti helpompi ja voin ehkä jo vähän nauttia kauniista mekoista :) Dieetti ainakin sai extrapotkua sovittelun myötä.

6

6 kuukautta häihin. Tarkalleen se tarkoittaa 184 päivää. Kirkkojen kellon kilkatukseen 4410 tuntia. 264 600 minuuttia :] Iiiiiih! Yritin järkyttää miestä näillä numeroilla, mutta ei se järkyttynyt :D



Fiilikset 6 kuukauden rajapyykissä ovat loistavat!

Mahtavuus nro 1: Voitimme Modern Bride -hääblogin arvonnassa hääkutsun designin valloittavalta Hey Look:lta. Voiko olla mahtavampaa! Olen ihan fiiliksissä :)

Mahtavuus nro 2: Huomenna koittaa vihdoin se hetki, kun astun ensimmäistä kertaa morsiuspukuliikkeeseen. Ekat pukusovitukset siis edessä. Jospa hääpukuhaaveilut saisivat konkreettisempaa muotoa ympärilleen. Pelottaa aikalailla. Pelottaa, että matkasta tulee pettymys ja mikään ei näytä hyvältä, vaan tursuilen joka puvusta ulos. Silti olen innoissani, että vihdoin uskaltaudun pukuja sovittelemaan. Joskushan se on tehtävä!

Mahtavuus nro 3: -10 kiloa. Jesh!

My precious ♥

Anni on kotona.

Mä en tiedä mitään kauniimpaa.

Agnes

Löysin ihanan puvun! ♥
Agnes, Secret collection, 10329

Hääsuunnitelmien alkutohinoissa tuntui, että mikään puku ei tunnu miltään, mutta nyt huomaan ihailevani vähän joka toista pukua. Eikös tämän pitäisi mennä toisinpäin? Ja valkoinen sen kun lisääntyy. Onkohan puvussani loppujen lopuksi yhtään mustaa?

Somistus testing

Viikonloppuleskeyden kunniaksi olen häähömpöttänyt oikein urakalla omassa rauhassani.

Kokeilin vihdoinkin pöytäsomistusta. Ostin huhti-toukokuussa eBaystä mm. 13 700 timanttia (:D), 1 100 ruusun terälehteä ja mustat satiiniset kaitaliinat. Tänään ne pääsivät yhdistämään voimansa.

Kesäkuussa mielen täyttänyt lumihiutale-teema sai myös pienen potkun eteenpäin kesäloman aikana. Lomailin vanhempien luona ja väkerrettiin äitin kanssa muutama virkattu lumihiutale koekappaleeksi. Aika kivoja malleja löydettiin, mutta vielä voisi muutaman etsiä.

Tässä sitten vähän huonoja testailukuvia :) (jotka voi klikata isommaksi)

 

Nyt on siis mietinnässä, että alammeko tuottaa lumihiutaleita liukuhihnalta vai onko ruusun terälehdet kuitenkin parempi vaihtoehto? Minä kallistun vahvasti lumihiutaleiden puolelle, olisiko teillä mielipiteitä? :) Mietin myös 'kaitaliina rutussa vai suorana' vaihtoehtojen välillä. Rutussa näytti mun mielestä paremmalta livenä, mutta kuvissa tuo suora ("suora", oikeasti nuo silitetään sitten tosipaikkaan) taitaa voittaa.

Pöytiin tulee lisäksi maljakkoon joko valkoisia tulppaaneja tai valkoiseksi spray-maalilla suihkutettuja risuja oksillaan ehkä riippuvia "kristalli"koristeita.

Ripsien kasvatus -projekti

Olen lotrannut ripsien kasvatusainetta Revitalashia silmiini nyt reilun kuukauden ja kyllä se aine vaan taitaa toimia! Revitalashiahan käytetään kolme kuukautta päivittäin, jonka aikana ripset ilmeisesti kasvavat. Tämän jälkeen ainetta laitetaan muutaman kerran viikossa saavutetun tuloksen säilyttämiseksi. Olen näkevinäni selvää vaikutusta jo kuukaudessa :)

Minä en ole kuitenkaan ihan ilman sivuoireita päässyt, sillä ripsien rajassa näkee selvästä punertavan viivan siinä kohdassa johon ainetta aina laitetaan. Tuo sama kohta on myös melko arka, jos esim. sattuu hieraisemaan silmiä vähän kovemmin. Silti, taidan jatkaa aineen käyttöä, jos nyt ei näön huononemista ala ilmaantua, sen verran tehokkaalta tuo tuntuu.

Lupasin ennen ja jälkeen -kuvia ja tässä tulee:

5.7.
muutaman päivän käytön jälkeen, kun en ihan alussa muistanut kuvaa ottaa.

10.8.

Vähän on pää eri asennossa, mutta vaikutuksen huomannee. Ripsiväri on samaa molemmissa.

The sweetest blog -tunnustus

Olen saanut ensimmäisen blogimaailman tunnustukseni häähullulta Miloulta. Joka asiasta sitä nykyään herkistyy, kun tämä tunnustus toi silmäkulmaan kyyneleen... :D Kiitos!

Tunnustus sisältää kolme kysymystä, joihin pitää vastata: lempivärini, lempiruokani ja paikan, jossa haluaisin käydä.

Ykköslempivärini on ollut musta, niin kauan kuin muistan.
Muita omalta tuntuvia värejä ovat kausittain vuorotellen valkoinen, tummanpunainen (kuinka ollakaan kärjessä häiden teemavärit :] ) ja harmaa.

Kuva: The Perfect Palette

Kuva: The Perfect Palette

Lempiruokaa on kauhean hankala nimetä, olen niin kaikkiruokainen. Olisi helpompi sanoa, mistä en niin pidä. Mutta jos saa "muutaman" mainita, niin lemppareita ovat isin savustamat muikut ja lohi, äitin lihalättänät (pienten jauhelihapihvien tapaiset herkut) ja melkein kaikenlaiset pizzat. Itse osaan tehdä törkeän hyvää tulista kanakastiketta ja ravintolamenuissa jään jumittamaan tällä hetkellä aina vuohenjuustoa sisältäviin kanaruokiin. Ainiin! Ja grillikaudella ei ole mitään parempaa kuin pekoniin käärityt, tuorejuustolla täytetyt herkkusienet, omnomnom.

Skotlanti, kuva: http://www.telegraph.co.uk/travel/

Olen jonkin verran matkustellut ja todennut, että Suomi on maailman paras paikka. Pillahdin itkuun onnesta nuorempana kahden viikon Euroopan matkan jälkeen, kun pääsin takaisin kotiin ja näin ihania, kauniita, suomalaisia koivuja ♥ Silti, sitä tulee haaveiltua jos jonkinmoisista matkoista. Jokin minua vetää samoilemaan sumuisille Irlannin tai Skotlannin nummille ja paikallisiin pubeihin kuuntelemaan maailman mahtavinta murretta. Hääblogi kun on kyseessä, en malta olla myöskään mainitsematta Mauritiusta, joka tuolla takaraivossa tikittää ja johon ihan kauheasti haluaisin!

Mauritius, kuva: http://freeleadshq.com/

Haluan jakaa The sweetest blog -tunnustuksen edelleen eteenpäin seuraaville blogeille:

Modern Bride hääblogi - Blogi täynnä ideoita muille morsiamille sekä huolella mietittyjä hääsuunnitelmia, jotka eivät kangistu kaavoihin ♥
Vintage Bride's Diary - Kaikkea kaunista, herkkää, tyylikästä ja yhteensopivaa ♥

Kutsukuolausta

Tasaisin väliajoin pyörittelen photarissa meidän kutsumallia, mutta en tunnu millään saavan ulos sellaista jälkeä, johon olisin tyytyväinen. Tällä hetkellä kutsutyylissä miellyttää eniten typografiset kikkailut, fonteilla leikittelyt, vahva värien käyttö sekä leikkimielisyys (myös tekstissä). Mutta enhän minä osaa! Eikä liika "hassuttelu" varmaan lopulta kuitenkaan ole meille oikea valinta.

Alla ihania esimerkkejä, jotka eivät välttämättä käy meidän tyyliin, mutta ovat pirun makeita :]

Kuva: http://ashleysbrideguide.com 

Kuva: http://upupcreative.com

Kuva: http://www.conceptfeedback.com 

Kuva: http://www.weddingpaperdivas.com 

Kuva: http://emmalinebride.com 

Kuva: http://www.theycallmejessie.com 

The Sormus

Matkustimme sulhon kanssa eilen kesälomamatkalle Lahteen, ainoana päämääränä käydä Löwenmarkilla ihailemassa livenä netistä puoli vuotta ihailemiani sormuksia. Olin iskenyt silmäni malliston Elinaan ja Sophieen.
Elina oli jotenkin isompi ja kolhompi kuin kuvissa. Sophie olisi käynyt hienosti yhteen kihlani kanssa mattapintaisena. Ja todennäköisesti olisin siihen päätynytkin, jos en olisi muuten vaan huvikseni kokeillut muitakin - kihlan kanssa yhteensopimattomia kaunottaria. Ja niitähän on Löwenmarkin mallisto pullollaan!

Sain sormeeni Annin ja sen mukana kasvoille hymyn ja silmänkulmaan kyyneleen.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sormus on niin kaunis. Etenkin rakastan sormuksessa sitä, että se on näyttää sormessa todella sirolta, mutta silti se on todella näyttävä. Se on sormus isolla s:llä, siinä on blingiä. Ja se saa käteni näyttämään kauniilta :] Ja se kotiutuu parin viikon päästä.
Anni ei ole ollenkaan sellainen, mitä ajattelin sormuksestani, koska se ei sovi millään tavalla yhteen kihlani kanssa. Jostain syystä se ei häiritse minua ollenkaan. Sormus on niin kaunis, että se pärjää yksinkin sormessa ja kihla saa muuttaa oikeaan nimettömään.

Ja nyt minulla on sitten se tunne, jota olen ihmetellyt kanssamorsiamilla. Se tunne, kun  e i  m a l t a  o d o t t a a !  Olen aiemmin mielessäni hymähdellyt morsiamille, jotka hehkuttavat sormustaan ja sitä, etteivät malta olla hiplaamatta tai tuijottamatta ihanuuttaan, puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on odottaa, että saa sormuksen sormeensa. Ja nyt olen ihan yhtä "onneton" tapaus.



Ylisanani loppuivat. Rakastan.

Kuva: Löwenmark

Kuva: sulho kännykällä :) Taustalla kihla, joka joutuu muuttamaan toiseen käteen.