The Sormus

Matkustimme sulhon kanssa eilen kesälomamatkalle Lahteen, ainoana päämääränä käydä Löwenmarkilla ihailemassa livenä netistä puoli vuotta ihailemiani sormuksia. Olin iskenyt silmäni malliston Elinaan ja Sophieen.
Elina oli jotenkin isompi ja kolhompi kuin kuvissa. Sophie olisi käynyt hienosti yhteen kihlani kanssa mattapintaisena. Ja todennäköisesti olisin siihen päätynytkin, jos en olisi muuten vaan huvikseni kokeillut muitakin - kihlan kanssa yhteensopimattomia kaunottaria. Ja niitähän on Löwenmarkin mallisto pullollaan!

Sain sormeeni Annin ja sen mukana kasvoille hymyn ja silmänkulmaan kyyneleen.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sormus on niin kaunis. Etenkin rakastan sormuksessa sitä, että se on näyttää sormessa todella sirolta, mutta silti se on todella näyttävä. Se on sormus isolla s:llä, siinä on blingiä. Ja se saa käteni näyttämään kauniilta :] Ja se kotiutuu parin viikon päästä.
Anni ei ole ollenkaan sellainen, mitä ajattelin sormuksestani, koska se ei sovi millään tavalla yhteen kihlani kanssa. Jostain syystä se ei häiritse minua ollenkaan. Sormus on niin kaunis, että se pärjää yksinkin sormessa ja kihla saa muuttaa oikeaan nimettömään.

Ja nyt minulla on sitten se tunne, jota olen ihmetellyt kanssamorsiamilla. Se tunne, kun  e i  m a l t a  o d o t t a a !  Olen aiemmin mielessäni hymähdellyt morsiamille, jotka hehkuttavat sormustaan ja sitä, etteivät malta olla hiplaamatta tai tuijottamatta ihanuuttaan, puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on odottaa, että saa sormuksen sormeensa. Ja nyt olen ihan yhtä "onneton" tapaus.



Ylisanani loppuivat. Rakastan.

Kuva: Löwenmark

Kuva: sulho kännykällä :) Taustalla kihla, joka joutuu muuttamaan toiseen käteen.