tiistai 25. tammikuuta 2011

Syvällistä valokuvauspohdintaa

Jossain vaiheessa olen jo mielessäni päättänyt, että meille tulee häihin dokumentaarinen valokuvaus. Olen ihastellut pitkät ajat ammattivalokuvaajien hääkuvagallerioita, lukenut dokumentaaristen kuvaajien kertomuksia ja miettinyt oikeaa kuvaajaa juuri meille. Budjettiin tuntuu vain olevan hirmuisen hankalaa sovittaa niitä ammattilaisia, jotka samantien olisin valmis ottamaan meidän päivää kuvaamaan. Ja vaikka olen lukenut pelkästään positiivista ammattilaisen tekemästä dokumentaarisesta kuvauksesta, silti mietityttää. Eniten ehkä se, että olenko sokaistunut kauniista esimerkkigallerioista. Kun siinä kuvissa sitten oikeasti ollaankin me, kaksi ihan normaali tallaajaa, jotka eivät ole koskaan valokuvissa viihtyneet ja hymykin on vähän vinonpuoleinen. Entä jos petyn? Kuvittelenko liikoja? Varsinkin ne "potretti"kuvat miljöössä kauhistuttaa. En minä osaa olla valokuvissa! Osaako kuvaaja ehdottaa oikeat paikat ja asennot ja systeemit, niin että me olisimme parhaimmillamme? Kuinka pökkelöstä saa sulavan? :D

Olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että me ja meidän rakkaus on ammattivalokuvaajan arvoinen. Tottakai. Kun kalusto ja ammattitaito ovat kohdallaan, saa varmaan meistäkin normaaleista, ei-malleista ihan kauniita kuvia. Se olisi minun toiveeni. Tärkeintä on ne pienet hetket ja yksityiskohdat hääpäivässä, jotka taatusti ovat tallentamisen arvoisia. Ilmeet, tunnelma, katseet - sillä niitä ei taatusti meiltä puutu

Mimo tahtoo kuvaajaksi Juhan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti