Entäs nyt?

Olen pohtinut viikkotolkulla blogini jatkoa. Häät on ohi ja on tahdottu. Blogi on kokenut luonnollisen hiljentymisensä. Mitä minä tälle teen? Mitä minä tänne vielä kirjoitan? Olen tullut siihen tulokseen, että tämä taisi olla tässä :) Jos sinulla ihana lukija on jotain toiveita siitä, mistä voisin vielä kertoa tai mistä voisi olla hyötyä tuleville morsiamille, kerro ihmeessä. Ja jos joku lukija eksyy tänne tulevina vuosina, saa minut kiinni sähköpostilla mimotus@gmail.com.

Kuva: Jaakko Leimio

Mimo tahtoi ♥ Kiitos sinulle myötäelämisestä!
Edelleenkin mimo tahtoo monenlaisia asioita - ehkä päälimmäisenä tällä hetkellä auton, vakkarityön ja vauvoja :] Niistä haaveillaan perhepiirissä, ilman blogimerkintöjä.

Kiitosta

Häiden jälkeiset velvollisuudet on melkein hoidettu. Uusi passi, ajokortti ja melkein kaikki muutkin kortit on uusittu. Myös kiitoskortit ovat lähteneet maailmalle. Korttiin valittiin yksi pääkuva ja kolme pientä kuvaa (kun saatiin niin hienoja kuvia ja halusin esitellä niitä!). Kiitoskortit tilattiin Ifolorilta, enkä ole niihin oikein tyytyväinen. Kuvanlaatu ei ole ollenkaan niin kuulas ja kirkas kuin olisin toivonut tai miltä kuvat näyttävät ruudulla tai kuvaajalta saamassamme tulosteessa. Niillä kuitenkin mentiin. Kiitoskorttien mukana lähetettiin jokaiselle vieraalle hänen valokuvauspömpelikuvansa, jotka ovat herättäneet kovasti iloa.

Alla olevat kuvat olivat kiitoskortissa, nuo pikkukuvat tosin olivat allekkain pääkuvan oikealla puolella. Itse kortista ei ole tullut otettua kuvaa, kun sen laatu harmittaa. Pääkuvan alaosassa meni vaalea läpinäkyvä "raita", jossa luki "Kiitos 25.2.2012" ja meidän nimet.

Pääkuva ♥ Kuva: Jaakko Leimio

Pikkukuvat. Kuvat: Jaakko Leimio

Yksi iso "to do" on vielä täysin ajatuksia vailla. Vieraskirjan kokoaminen. Pömpelikuvat ja mahtavat vieraskirjakortit pitäisi saada aseteltua kauniisti johonkin hienoon kirjaan. Ihana homma, mutta sen aloittaminen on jotenkin ylivoimaisen vaikeaa. Haluan tehdä siitä kuvien ja vieraiden jättämien terveisten arvoisen, joten ihan pelottaa alottaa. Terveisten ja kuvien lisäksi suunnittelin laittavani kirjaan saamamme onnittelukortit. Olisipa nekin sitten samassa paikassa tallessa.

Olen suunnitellut myös vääntäväni sadoista kuvista sellaisen Ifolorin kuvakirjan. Olen jo muutama viikko sitten useamman tunnin ihmetellyt ja pyöritellyt kuvakirjaohjelmaa ja kuvia - saldona kansi! Wuhuu, enää monta kymmentä sivua tehtävänä. Missä mainoksessa sanottiinkaan, että kuvakirjan kokoaminen on minuuttien homma? Ei minun maailmassa. Kappas, saanko stressiä vielä tästäkin :D

Somistus

Somistus - tuo ihana asia, joka meinasi toteutuksen myötä päättyä pompom-painajaiseen.



Kuva: Jaakko Leimio

 Hääsuunnitelmissa juhlapaikan somistus oli vahvasti mukana koko suunnitteluvuoden ajan. Suunnitteluideat lähtivät meidän teemaväreistä mustasta, valkoisesta ja tummanpunaisesta, ja täydentyivät myöhemmin vuoden aikana lumihiutale-idean pälkähdettyä päähäni.

Pöytiin hankin jo hyvissä ajoin mustat kaitaliinat sekä tuhansia timantteja ja satoja kankaisia ruusun terälehtiä. Kaitaliinat menivät käyttöön, muut ostokset eivät. Lumihiutale-teeman myötä aloin haaveilla virkatuista lumihiutaleista pöydissä. Käsityöihme-äitini toteutti idean ja teki vieraslahjoihin sekä pöytiin yhteensä lähemmäs pari sataa (?) virkattua lumihiutaletta ♥ Ne olivat upeita, eikä kellään taatusti ole samanlaisia! Lumihiutaleiden lisäksi pöytiin tuli sekä kirkkaita että punaisia tuikkukuppeja



Kuva: Jaakko Leimio




Kuva: Jaakko Leimio


Jossain vaiheessa suunnittelun aikana menin päätä pahkaa ihastumaan pompomeihin eli silkkipapereista tehtyihin palloihin. Virhe. Niiden teko ei ollut kivaa, ainakaan jos muuhun askarteluun vertaa ja juhlapaikalla niiden avaaminen vei monen ihmisen ajan (melkein koko perjantaipäivän sekä -illan!) ja hermot. Kiitos ja anteeksi kaasot ja äiti. Onneksi ne sentään näyttivät ihanilta sekä katossa roikkumassa että pöydissä. Mietin pitkään mitä pöytiin hommaamiini maljakkoihin tulisi. Alunperin suunnittelin niihin valkoisia tulppaaneja, mutta testikattauksessa tulppaaneissa oli vaan liikaa vihreää, vaikka lehdet ottikin pois. Niinpä laitoin maljakkoihin vettä, sellofaania ja maljakon päälle liimasin puolikkaan pompomin - tuli ihanat "pöytäkukat"!

pompompompompompom


Meidän pöydässä oli myös musta kaitaliina, lumihiutaleita ja kynttilöitä. Muutaman puolikkaan pompomin laitoin myös pöydälle, kun en niille muuta paikkaa keksinyt, lisäksi pöydällä olivat meidän nimikirjaimet. Väriä toi kimppuni omassa maljakossaan. Tykkäsin meidän pöydästä kovasti!


Meidän pöytä. Kuva: Jaakko Leimio

 Valokuvauspömpeli-huoneeseen hallaharsolla peitetylle seinälle viritimme narun, johon kiinnitimme meidän kuvia lapsuudesta aina yhteisiin päiviin. Kuvia olisi voinut laittaa enemmänkin, mutta somistustarmo loppui morsiamelta häiden aattona aivan kesken.


Kuvia hääparista. Kuva: Jaakko Leimio

 Noutopöydässä oli pitopalvelun puolesta rutattu valkoinen kangas, jonka päälle tuli kolme kruunukynttilää sekä kaksi erikokoista pompom-maljakkoa. Oli oikein tyylikäs kokonaisuus mielestäni sekin :)



Noutopöydän fiilistä ja paras kakku ikinä! Kuva: Jaakko Leimio



Yleiskuvaa ja pompom-taivas. Kuva: Jaakko Leimio



Pispalan Haulitehdas

Juhlapaikkamme Haulitehdas lienee yksi suosituimmista juhlapaikoista Tampereella. Huomasin suunnittelumatkan varrella, että kuvia ja tietoja paikasta on häiden (tai muiden juhlien) järjestäjälle olemassa inhottavan vähän, joten yritän omalta osaltani parantaa tätä tilannetta. Haulitehtailijat, kysykää ihmeessä lisätietoja :)

Me varasimme Haulitehtaan vuosi ja neljä kuukautta ennen häitä. Silloin oli vapaana ainoastaan kaksi viikonloppua tammi-helmikuussa, joista toisen veimme. Tunkua siis on - kuulemma jo vuodelle 2015 on varauksia! Hurjaa.

Haulitehtaan plussat ovat isoja ja ilmiselviä. Vuokra-aika on koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Valmistelut saa siis hoitaa rauhassa ja siivoilla sunnuntaina oman aikataulun mukaan. Bileille ei tarvitse laittaa lopetusaikaa tai keksiä erillistä jatkopaikkaa tai ajaa vieraita kesken kaiken kotiin. Me saimme avaimen jo torstai-iltana, mikä lienee tapana, jos silloin ei satu olemaan varauksia ja harvoin taitaa olla. Vuokraajatäti on aivan ihana ja yhteistyö sujuu. Vuokra on vuonna 2012 800 euroa.

Haulitehdas on vain juhlatila, joten sinne saa hankkia haluamansa pitopalvelun. Luonnollisesti sinne saa tuoda myös omat juomatarjoilut, joka antaa vapauksia ja helpottaa budjetin paukkumista. Juhlatila jakaantuu keittiön, eteisen ja eteisessä sijaitsevien vessojen lisäksi kahteen osaan. Pääasiallisen salin vieressä on pienempi huone, jota voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Meillä se toimi vain valokuvauspömpelin paikkana, vaikka alunperin oli tarkoitus, että tuohon huoneeseen laitetaan pitopöytä. Pöytä mahtui onneksi salin puolelle, joten kesken juhlien ei tarvinnut siirrellä pömpeliä, vaan sen sai salamoineen rakentaa suoraan huoneeseen.
Pikkuhuone on ruma! Siellä on kamalat loisteputkilamput ja toisen pitkän seinän peittää kaappirivistö. Peitimme kaapit hallaharsolla, joka oli oikein hyvä idea. Jos pitopöytä olisi laitettu pikkuhuoneeseen, olisimme virittäneet hallaharsoa myös kattoon ja peittäneet loisteputkilamput, mutta sitä ei nyt tehty. Pikkuhuoneen nurkassa on salin puolella ennen kummitellut palkintokaappi, joka on iso ja ei-niin-kaunis, mutta huomattavasti järkevämpi nyt huoneessa kuin ennen salissa.



Kuva: Jaakko Leimio

 Juhlijoita meidän häissä oli lopulta meidät mukaan lukien 61. Se oli tilaan hyvä määrä, tosin vähän enemmänkin olisi vielä suhteellisen kivuttomasti mahtunut. Hirveästi yli 80 hengen tilaisuuksia en suosittelisi Haulitehtaalla juhlimaan, silloin ongelmaksi nousee taatusti esim. tanssitilan puute. Pöytiä ja tuoleja on toki 100 hengelle, ken pitää tiiviistä tunnelmasta. Haulitehtaalla on myös astiasto, ruokailuvälineet ja juoma- sekä kuoharilasit 100 hengelle. Ne eivät valitettavasti ole kaikki keskenään samanlaisia, joten meilläkin pitopalvelu toi omat astiastonsa mukanaan.

Salista saa supertunnelmallisen kynttilöillä. Meillä oli niitä paljon, mutta enemmänkin olisi voinut olla. Valaistusta saa säädettyä hyvin, sillä useille lampuille on omat katkaisimet. Lisäksi seinällä olevat lamput saa himmennettyä haluamakseen.



Kuva: Jaakko Leimio

 Kesähäitä ajatellen miinukset lienevät Haulitehtaan ympäristössä. Miljöö ei ole kovin kaunis, pihaa ei oikeastaan ole ja vieressä menee junarata. Mutta talvijuhliin - perfect! Kesäjuhlissa myös pakastimen puute voi olla ongelma, talvella yleensä ei. Meillä oli boolin jäät kätevästi ulkona muovipussissa, pakastusrasioissa lumihangessa. Suurin ongelma meillä tilan suhteen oli se, minne piilottaa monet ylijääneet pöydät ja tuolit. Kasasimme tuoleja siivouskomeroon ja ullakolle meneviin portaisiin, pöydät jäivät pikkuhuoneen seinustoille, vaikka olisi ollut kiva jos ne eivät siellä olisi olleet.

Kaikenkaikkiaan Haulitehtaasta ei oikein moitteen sanaa löydy. Voin suositella sitä talvi- tai syyshäitä viettäville, joilla on pienet tai keskisuuret häät. Ja varauksen kanssa ei oikeastaan voi olla liian ajoissa, eli hophop :)


Haulitehtaan torni on oiva maamerkki paikalle suunnitajalle. Kuva: Jaakko Leimio



Pömpeli™

BM ja sulho pömpelin armoilla. Kuva: Jaakko Leimio

Olen saanut pyyntöjä kertoa vähän tarkemmin meidän häissä olleesta valokuvauspömpelistä.

Kertoilin miehelle joskus kesällä toiveistani, että häissä tulisi olemaan valokuvauspiste, jossa vieraat kävisivät ottamassa itsestään kuvan ja kuvista me koottaisiin häiden jälkeen vieraskirja. Mies innostui ajatuksesta ja ehkä maailman parhaana ideoijana vei sitä kaikessa hiljaisuudessa vähän pidemmälle. Minä olin ajatellut ihan vaan jalustalla seisovaa kameraa, kun mies oli mielessään suunnitellut jo passikuvakopin tyylisen automaattisen viritelmän. Päädyimme kompromissiin ja syntyi suunnitelma valokuvauspömpelistä (jolle ei koskaan keksitty parempaa nimeä).

Pömpeli oli noin 160 cm korkea laatikko, joka kätki sisäänsä järjestelmäkameran, läppärin, näytön, tulostimen sekä paljon erinäisiä kikkareita ja johtoja. Satsiin kuului myös kaksi irrallista salama-sateenvarjo-vehjettä. Itse laatikko rakennettiin kaasosiskoni vanhoista kaapinovista ja päällystettiin mustalla kontaktimuovilla.

Kuva: isi

Käytännössä pömpeli toimi niin, että kun henkilö meni pömpelin eteen, se heräsi henkiin liiketunnistimen avulla ja näyttöön tuli teksti "ota kuva painamalla valkoista nappia". Kun painoi valkoista nappia, alkoi näytössä laskea numerot kymmenestä alaspäin. Kun päästiin nollaan, välähtivät salamat ja näytölle tuli juuri otettu kuva. Kuvan sai tulostettua painamalla taas valkoista nappia tai jos tulos ei miellyttänyt, uuden kuvan sai otettua punaisesta napista. Tulostettu kuva putkahti automaattisesti pömpelin etupaneelista ulos ja oli valmis pudotettavaksi vieraskirjapostilaatikkoon tervehdyksen kera. Kaikki kuvat, tulostetut sekä tulostamattomat, jäivät myös läppärin muistiin, joten kaikki todistusaineisto on tallessa, hähää! Kuvausrekvisiittana toimi isot mustat kehykset. Myös viiksiä ja hymyjä tikkujen päässä oli tarkoitus olla, mutta kun jättää kaiken viime tippaan, ei sitten ollut enää aikaa niitä askarrella.
 

Tulostus käynnissä. Kuva: Jaakko Leimio

Pömpelin automaattitekniikan rakensi miehen ja bestmanin kanssa miehen työkaveri. Minä en sen tekniikasta ymmärtänyt mitään, mutta puheissa välähteli sana arduino (jos se kertoo jollekin jotain), jotain ne pojjaat koodaili ja juottamistakin tapahtui :) Pääasia, että hienosti toimi nappia painamalla. Välillä tosin piti vaihtaa kameraan akkuja ja salamoihin pattereita.

Tulostetut kuvat odottavat nyt siis vieraskirjaan liimaustaan. Kuvan viereen vieraskirjaan laitetaan vieraiden täyttämä lappunen, jossa kysyttiin käytännön viisauksia uudelle avioparille, nimiehdotuksia seuraavalle sukupolvelle, mitä ei näistä häistä unohda sekä vielä muita terveisiä. Saatiin niin ihania neuvoja ja terveisiä, että hymyssäsuin niitä luettiin monet illat.

Pömpeli oli hitti. Aluksi kuvat olivat virallisia ja hymyileviä, mutta yön mittaan vieraat heittäytyvät luoviksi ja saatiin aivan loistavia yhteispotretteja ja hillittömiä asentoja ja ilmeitä :) Kuvat olivat niin kivoja, ettei me malteta pitää niitä vain itsellämme. Niinpä teetettiin kuvia lisää ja kiitoskorttien yhteydessä kaikki vieraat saavat myös oman pömpelikuvansa.

Häämatka

Se on nyt varattu, unelmien häämatka - kohteena Mauritius ♥

Lähdemme heinäkuun alkupuolella.
Aamulento Helsingistä Lontooseen. Jos halutaan, ehditään käydä pyörähtämässä Lontoon keskustassa, koska lentojen välillä on sen verran aikaa. Saa nähdä uskaltaako, varmaan panikoin niin ehtimisestä Mauritiuksen lennolle, että möllötetään vaan terminaalissa. Illansuussa sitten lento Mauritiukselle, jossa ollaan perillä seuraavana aamuna kahdeksan maissa. Ah.

Ensimmäiset 7 yötä vietämme pienehkössä The Sands Resort & Spa hotellissa Mauritiuksen länsiosassa Flic-en-Flac kylän läheisyydessä. Hotelli on kovasti kehuttu Tripadvisorissa, joten uskallan luottaa, että paratiisiin ollaan menossa. Aluetta on kehuttu Tamarin-lahden ja Le Morne -vuoren maisemista. Kuvat ei ainakaan ole rumia :]



Kuva: hotellin kotisivut



Kuva: hotellin kotisivut

 The Sands Resort & Spa -hotellissa me majoittaudutaan Deluxe-huoneessa (normi huone), josta on terassi/parveke merelle päin. Näiden seitsemän ensimmäisen vuorokauden aikana on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon retkiä ym. aktiviteetteja. Hotellin läheisyydessä sijaitsee Casela Nature and Leisure Park, jonka leijonakävelylle osallistumista taidetaan odottaa miehen kanssa eniten koko matkasta. Kahdelle kissaihmiselle ei mennyt enää mikään muu häämatkakohde läpi sen jälkeen, kun bongattiin leijonakävelymahdollisuus Mauritiukselta.

Kuvat: Safari Adventures Mauritius

Luonnonpuiston leijonien ja muiden eläimien lisäksi täytyy ainakin käydä katamaraanipurjehduksella, harrastaa vähän parasailingia, snorklausta ja muita vesijuttuja.

The Sands Resort & Spasta siirrymme loppuloman ajaksi eli 5 vuorokaudeksi Mauritiuksen pohjoisosaan Grand Baie -kylän lähelle Trou Aux Biches Resort & Spa -hotelliin. Hotelli sijaitsee pari kilometriä pitkän rannan varrella, jota on kehuttu Mauritiuksen parhaaksi rannaksi. Tämän hotellin pitäisi olla nyt sitten luksus-tasoa :] 5*+

Kuvat: Tripadvisor.com

Jos odotetaan jellonakävelyä, odotetaan varmasti myös Trou Aux Biches -hotellimme huonetta. Meillä on nimittäin beach front pool suite eli sviitti omalla uima-altaalla! Iih! Odotukset on kovat. Huoneen on luvattu olevan rauhallisella paikalla ihan rannalla ja omalla terassilla möllöttää kaunis pieni oma uima-allas. Voi luxus!

 Eli kun tänne pääsemme, emme todennäköisesti pois halaja, siksi retket on syytä tehdä ekan viikon aikana.

Häämatkalaisille hotellit tarjoavat pientä ekstraa. The Sandissa saamme hedelmiä ja kuohuvaa, "a special wedding gift" mitä se tarkoittaneekaan sekä jonkun spesiaali-illallisen. Trou Aux Bichesissa saamme puolihoidon sijaan täysihoidon, saapuessa tervetuliaisshampanjat ja hedelmiä, kylpylähoidon sekä lahjakortin hotellin putiikkiin.

12 yön jälkeen lennämme takaisin Suomeen, jälleen Lontoon kautta.

Mauritiuksella käyneet, saa suositella retkiä, ravintoloita, aktiviteettejä ym. ym. Naikkari-foorumin Mauritius-ketjun olen syynännyt tiukalla silmällä ja varmasti ehdin tehdä niin vielä useasti.

Taas saa käynnistää laskurit. 106 päivää jäljellä!

Potretteja

Saatiin hääpotretteja ja mä olen niin onnellinen! Ne on hienoja ja meidän tyylisiä ja kauniita. Olen niistä niin innoissani, että unohdan viimeisetkin yksityisyyden rippeet ja julkaisen muutaman (aviomieheni luvalla :] ).
Kiitoskortiksi valikoitui näiden ulkopuolelta yksi lempikuvista, jota en vielä julkaise täällä ennenkuin on saatu ne vieraille asti. Blogin kun on kuuleman mukaan muutama ihana häävieras löytänyt *vilkuti vilkuti*

Kuvat Jaakko Leimio / JL Photography