sunnuntai 9. lokakuuta 2011

139

Olen viime päivinä miettinyt taas tarkemmin vieraita, kutsuja, hääinfoa ja lahja-asioita. Ja pelkän miettimisen sijaan pitäisi alkaa saada valmistakin aikaan pikkuhiljaa - häihin on 139 päivää eli noin 4,5 kuukautta. Kun joulukin on tässä välissä, tämä aika menee hurjan nopeasti.


Vieraat
Käytiin aiemmin viikolla miehen kanssa joskus keväällä tehtyä vieraslistaa läpi ja päivitettiin se vastaamaan tätä hetkeä. Listalla on 69 nimeä. Ehkä hiukan liikaa ja muutamia leikkauksia varmaankin vielä tehdään ennen lopullista kutsujen lähetystä.


Kutsut
Meidän kutsuthan on suunnitellut Hey Look. Kutsudesign on valmis ja se on ihana. Vielä muutama päätös pitäisi tehdä, että saisin kutsut painon huomaan. Alla muutama sneak peak designista :)


Juhlainfo
Kammoan "hassuja" juhlaohjesääntöjä, joiden on tarkoitus olla hauskoja. Huumorintajuttomuuteni ilmeisesti nousee taas pintaan, koska minusta ne aiheuttavat lähinnä myötähäpeää.

"Hääjuhla on vakava tilaisuus. Jos DJ kielloista huolimatta saapuu, hänelle älköön tarjottako enempää alkoholia kuin mitä välttämätöntä on, sillä DJ:n humaltuessa esitettävä ohjelmisto saattaa muuttua nopeatempoiseksi. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, on musiikin tahdissa liikehtiminen suotavaa, jopa toivottavaa mahdollisesta kahdesta jalasta huolimatta." 

*puistatus*

Ehkä vielä pahempia on murteella väännetyt säännöt! Mutta kuten aina, jokainen tavallaan. Jos huumorilla höystetty juhlaohjesääntö on se, mitä morsian ja sulhanen on aina halunnut, toteuttakaa pois. Meille se ei vaan millään tasolla sovi.

Koska meidän kutsu on todella pelkistetty, tarkemmalle hääjuhlainfolle on kuitenkin suuri tarve. Bongasin naimisiin.infon suuresta ideakeitaasta aivan mielettömän hienon hääinfon, jota aion lainata meidän infon pohjaksi. Liisan suunnitteleman infon voi kurkata täältä.


Lahjalista
Koska juhlainfossa pitäisi kertoa jotain lahjoistakin, olen alkanut tehdä meidän lahjalistaa naimakaupat.com:n työkalulla. Vähän arveluttaa tuo palvelu, mutta en oikein parempaakaan löytänyt. Mennään naimisiin -lehden sivuilla olisi paljon kauniimpi lahjalista, mutta nettisivujen osoite, malisilla.fi, tuo suoran assosiaation minun eksääni, joten se siitä :D

Toivomme lahjaksi rahaa häämatkaa varten. Mutta koska minusta tuntuu, että perinteisempi väki kammoaa rahalahjoja ja haluaa tuoda jotain konkreettista, teemme pienehkön listan myös tavaralahjoista. Tällä hetkellä se koostuu ainoastaan törkeän ihanista ja kalliista Arabian Runo Syyshehku, Talvitähti ja Hallamarja -astioista, joita haluanhaluanhaluan!



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kenkäongelma

Kuinka vaikeaa voi olla löytää kauniita, matalia, umpinaisia hääkenkiä?!
Olen jo luopunut toivosta löytää punaisia kenkiä, mutta että vaaleidenkin löytäminen voi olla näin vaikeaa? Joku 3 sentin korko olisi ihanteellinen. Korko kuitenkin kaunistaa kenkää potenssiin tuhat, joten ihan flatteja en haluaisi.
Masentaa.

Masentamisen vähentämiseksi olen seikkaillut Etsyssä kauniiden asioiden maailmassa. Sitten jos joskus löydän hääkengät, haluan tuunata ne jollain kauniilla koristeella. Etsyssä niitä on jo miljoona pyrkimässä omakseni. Tässä muutama ihanuus:




tiistai 27. syyskuuta 2011

Räpsyn räps

Ripsien kasvatus -projekti on tullut lähes tiensä päähän ja jatkossa vain pidetään yllä saavutettua tulosta. En oikeastaan enää itse tajua, että ovathan nuo kasvaneet hurjasti. Olen jo niin tottunut niihin. Olen kuitenkin saanut kommentteja ripsistäni yhdeltä tuntemattomalta (!!!) ja kolmelta (!!!) työasioissa satunnaisen säännöllisesti tapaamaltani ihmiseltä. Pakko siis uskoa kasvuun. Ja huomaahan sen näistä kuvista :) On myös ihanaa, että ripsien taivutin on jäänyt ihan työttömäksi. Ennen tikkusuorat ripset ovat aineen ansiosta kauniisti kaarevat, eikä niitä erikseen tarvitse taivuttimella käännellä.

Ennen (5.7.2011)


Jälkeen (25.9.2011)

maanantai 26. syyskuuta 2011

The Dress

Minulla on puku! Vihdoinkin! ♥

Niinkuin jotkut arvasivat, sydämeni vei täysin tuo Bellan Galejade. En ole oikein muuta osannut tehdä koko viikonloppuna, kuin haaveilla puvusta ja pelätä, että joku sen sieltä ehtii ostaa, enkä saa näytettyä kaasoille pukua livenä. Siellä se onneksi odotti :) Alexis Mariagen Realite sen sijaan oli ehtinyt kadota rekistä, joten kokeilin Galejaden lisäksi sitten vain Special Dayn Salia. Kaasot tykkäsivät molemmat Salista ja istuihan se päälleni kuin hanska, toisin kuin Bella, joka on tällä hetkellä astetta liian pieni. Mutta tunneasioita ei oikein voi selittää. En tiedä olisinko mitenkään voinut enää mitään muuta pukua omakseni ottaa, niin tiukasti tuo oli ajatuksiini pureutunut.

Ja nyt se rakkaus roikkuu tuolla vierashuoneessa. On samanlainen tyhmän onnellinen olo kuin sormuskauppojen jälkeen. oih.


perjantai 23. syyskuuta 2011

Sovittaa sovittaa

Ensimmäisen ei-niin-kivan hääpukujen sovitusreissun jälkeen olen tehnyt kaksi uutta. Toinen reissu kohdistui Tampereen Zazabellaan, jossa valikoima oli kyllä suoraan sanoen surkea. Olisiko siellä kolme rekillistä pukuja ollut. Yhtä kokeilin, joka oli ihan jees, mutta liian tavallinen ja tiesin, että samantyylisiä, mutta ihanampia löytyy Morsiusgalleriasta. Sinne siis takaisin :)

Fiilis oli isosti parempi kuin ensimmäisellä kerralla Morsiusgalleriassa vierailtaessa, vaikka paineet olivat nyt paljon suuremmat. Jos en löydä pukua aikalailla n-y-t nyt, pitää minun kääntyä ompelijan puoleen, ja siinä on taas omat haasteensa: mistä löydän hyvän, taitavan, luovan jajaja. Mutta mulla oli kivaa :) Seikkailin pukuviidakossa yksinäni, kun kaasot eivät päässeet mukaan ja mies oli tapansa mukaan myöhässä.
Löysin kivoja pukuja ja myyjä löysi vielä kivempia! Tunnelmat oli kyllä ihan erilaiset tällä kertaa. Nautin sovittelusta ja puvutkin näytti paremmalta kuin edellisellä kerralla. Kokeilin kymmenisen pukua, joista valikoitui kolme toiselle kierrokselle, joka tapahtuu ensi maanantaina, kun saan kaasot kokoon arviointiraatiin.

Ensimmäinen toiselle kierrokselle päässyt puku on Alexis Mariage Realite:

Aivan mielettömän ihana ja kaunis puku! Minua vähän epäilyttää olenko ihan noin röyhelöinen persoona pukeutuakseni tuohon kaunottareen. Kaasojen mielipiteitä odotellessa :)


Toiseksi suosikkipuvuksi nousi Special Dayn Sal (kuvasta poiketen valkoisilla kirjailuilla):

Toooosi perinteinen puku. Istui minulle kyllä tällä hetkellä näistä kolmesta parhaiten ja näytti hyvältä, mutta jäin vielä miettimään, haluanko kuitenkaan noin tavallista satiinipukua. Ja istuvuuskin tulee muuttumaan laihtumisen myötä vielä (toivottavasti) paljon.


Kolmas ihanuus on Bellan Galejade:

Olen koko ajan hokenut, että en halua (paljon) kirjailuja pukuuni ja tämähän perustuu melkeinpä niihin kirjailuihin. Puvussa on tuommoinen vähän hankalasti havaittava "harso" kankaan päällä, joka tekee siitä ihanan utuisen ja herkän, vähän pitsisen fiiliksen. Ihmettelen vähän miten ihastuinkaan näin romanttiseen pukuun, kun muuten häistä tuntuisi tulevan selkeät ja modernit.


Meillä unohtui kamera kotiin ja mies otti tooodella huonolaatuisia kännykuvia, joita en taida tänne julkaista. Vähän on siis huono pyytää teiltä mielipiteitä :P Yksi näistä puvuista on kyllä selkeästi minun suosikkini! Huomaan ajattelevani sitä päivän mittaan useasti (ja illalla ja nukkumaan käydessä). En malta odottaa maanantaita, että pääsen näyttämään ehdokkaat kaasoille. Entäs jos ne ei tykkääkkään mistään tai on ihan eri mieltä. Maanantaina se valinta olisi kuitenkin tehtävä. Iiiiiks! :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Confused!


Mitä lähemmäs häät tulevat, sitä enemmän epävarmuus kaikesta lisääntyy!

Huomenna menen jälleen sovittelemaan pukuja. Enkä enää yhtään tiedä millaisen puvun haluan!
Eilen varasin kampaajan ja meikkauksen hääaamulle. Enkä yhtään tiedä millaiset hiukset haluan! Meikistä sentään ajattelen edelleen samalla tavalla: tumma, vahva silmämeikki ja luonnolliset huulet.
En tiedä haluanko häihin bändin vai dj:n. Haluanko karkkibuffan, muuten vaan hääkarkit vai en kumpaakaan? Millainen olisi kiva hääkakku?
Tuleeko näistä epävarmuutta aiheuttavista asioista jossain vaiheessa joku elämää suurempi ahaa-oivallus, jonka jälkeen kaikki on itsestään selvää? Todellakin toivon niin. Voisin ottaa sen oivalluksen vaikka nyt saman tien, kiitos.

Onneksi epävarmuutta ei aiheuta yhtään tippaa mies jonka kanssa menen naimisiin. Olen niiiin rakastunut ja niiiiin onnellinen, että melkein ällöttää :P ♥ oih!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pukuviidakosta selvitty - jotenkuten


Kuinka paljon voi ihmistä jännittää hääpukujen sovitus?!

Viime viikon perjantaina siis tapahtui vihdoin tuo ihme, kun kävin sovittelemassa elämäni ensimmäistä kertaa hääpukuja. Kävellessäni Morsiusgalleriaan väänsin melkein itkua ja olo oli kuin olisin mestaukseen ollut menossa. Ei huvittanut yhtään!
Molemmat kaasot ja mies tulivat mukaan kahlaamaan hääpukuviidakossa - onneksi! Olisin yksin ollut ihan hukassa. Kaksi tuntia ihmeteltiin ja soviteltiin ja pohdittiin. Mitään suurta ja ihmeellistä ei löytynyt, mutta loppujen lopuksi sovittelusta jäi ihan positiivinen mieli, koska jotkin puvut näyttivät ihan nätiltä päälläni. Puvun löytäminen on siis mahdollista, ja voin jopa tuntea itseni kauniiksi jossain puvussa. Positiivista!
Etsin pääasiassa olkaimellista pukua, mutta niitä oli harmittavan vähän. Mustavalkoisia vielä vähemmän! Siispä sovitin vähän kaikenlaisia pukuja, enkä nyt ajatellut niinkään toiveitani. Totesimme yhteistuumin, että halterneck on nounou, sellainen Victoria-tyylinen yläosa on hyvä ja olkaimettomatkin näyttivät yllättävän hyvältä. Selkeästi merenneitomallisia pukuja en kokeillut, mutta niistä en niin välitäkään - a-linjainen todettiin parhaaksi.

Toimintasuunnitelma jatkoa ajatellen on seuraava. Jatkan kiihkeästi morsiandieettiäni ja tavoitteena on laihtua seuraavaan sovitukseen mennessä 5 kiloa. Seuraava sovitus on kuukauden päästä, jolloin pitää sitten tehdä päätöksiä: tilataanko valmispuku vai marssitaanko ompelijan tykö. Joka tapauksessa tiedän jo paljon enemmän toiseen sovitukseen mennessäni, joten homma ei ehkä tunnu niin tuskaiselta. Lisäksi päätin, että sovitan niitä olkaimettomia rohkeammin, jollain bolerolla voi sitten pelastaa liian avonaisuuden.

Illalla piti vähän itkeä. Olin ilmeisesti stressannut tiedostamattani sovitusta toooosi paljon ja kasannut itselleni kauheita paineita. Kotona tunteet sitten purkautui, kai helpotuksesta, että eka kerta oli ohi. Uskon, että toisesta kerrasta tulee huomattavasti helpompi ja voin ehkä jo vähän nauttia kauniista mekoista :) Dieetti ainakin sai extrapotkua sovittelun myötä.